MIKSI JUURI LIIKUNTA

Tässä postauksessa pääsette lukemaan siitä miksi juuri liikunta kiinnostaa minua sekä minkä asioiden kautta olen päässyt lukemaan mieleistä alaa. Mukavia lukuhetkiä!

Rehellisiä jos ollaan en olisi ikinä uskonut noin kolme vuotta sitten, että minusta tulee vielä joskus liikunnanohjaaja. Olin aiemmin hakenut ammattikoulusta valmistuttua 2011 (sisustajaksi) Kajaanin ammattikorkeakouluun kyseistä alaa, mutta en päässyt pääsykokeita pidemmälle. Silloin oli joku pieni ajatus siitä, mitä ehkä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. Nuorena teininä, kun en päässyt ensimmäisellä yrityksellä sisään, vedin ajatuksen liikunta alasta suoraan vessanpöntöstä alas. Joten aloin miettimään muita mahdollisia kiinnostavia aloja. 
Fysioterapia oli toinen vaihtoehto, johon hain pari kertaa, enkä päässyt kummallakaan yrityskerralla sisään. Joten päädyin lukemaan kyseistä alaa Savonlinnan ammattikorkeakoulussa avoimen kautta. Maksoin tietyn summan vuodessa ja opiskelin samoja asioita kuin muut opiskelijat, mutta opintoihini ei kuulunut työharjoitteluja. Yhteensä opiskelusta pystyi kerryttämään itselleen 60 opintopistettä, joka mahdollisti sen, että saattoi päästä paremmin kouluun sisään sekä kaikki opiskelemat aineet voisi hyväksi lukea. Jonkun tovin jaksoin puurtaa avoimen kautta kyseistä alaa, mutta huomasin melko pian, että fysioterapia ei ollut oma ala, joten jätin opinnot kesken. Kun muutin Savonlinnasta pois takaisin kotikunnille Iisalmeen, mietin uudestaan työn ohessa mitä minä haluan tehdä.

Eräänä kauniina päivänä minä päätin, että en mieti työn ohessa mitä haluan tehdä, vaan lähden armeijaan pohtimaan asiaa. Minulla oli ylä asteelta saakka haaveena, että armeijaan haluan mennä kun oikea sauma tulee. Koin että nyt on se oikea hetki. Laitoin kiireen vilkkaan hakupaperit Kajaaniin armeijaan.

Armeijassa vietin vuoden verran, joten kotiuduin siviliin alikersattina 2014 jouluna (sotilaspoliisi). Armeijan aikana tuli haaveeksi myös poliisin työ, siksi edellä mainittu erikoistuminen. Mutta silloin hieman heikon työllistymisen vuoksi, en harkinnut hakevani poliisi kouluun armeijan päätyttyä, vaan aloin pohtimaan muita vaihtoehtoja. Armeijan jälkeen menin taas töihin ala- asteelle (edellisessä postauksessa lisää). 

Koitti kevät 2015 ja haut kouluihin joten aloin pohtia minne haluan hakea kouluun. Ajattelin, että en ainakaan menetä mitään jos haen. Ja silloin se ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Haen liikunnanohjaajaksi. Työskenteltyäni samana talvena ja keväänä koululla haaveeksi tuli opettajan työ, ja ajattelin, että liikunnanohjaajaksi opiskelu olisi oiva polun alku sille unelmalle. Hain Kajaaniin sekä Vierumäelle samaa alaa. Pääsykokeisiin pääsin, ja kas kummaa pääsin molempiin paikkoihin opiskelemaan. Molemmat olivat todella hyviä vaihtoehtoja, mutta valitsin Kajaanin ja olen todennut sen todella hyväksi valinnaksi.

Olin aivan ällikällä lyöty kuinka yhtäkkiä pääsen moneen paikkaan kouluun, kun aiemmin en päässyt mihinkään opiskelemaan. Mutta kuten sanotaan kaikelle on tarkoitus ja minä uskon siihen. Minun ei ollut tarkoituksena päästäkkään aiemmin kouluun opiskelemaan, ja minun oli ensin käytävä armeija ja kasvaa sielä vuoden verran ihmisenä ja ammentaa sieltä erittäin hyvää johtajuus kokemusta.

Kun aloitin opiskelemaan liikuntaa 2015 syksyllä, en silloin osannut odottaa mitään, mitä tulevat vuodet minulle tuovat tullessaan. Tai mitä kaikkea tulen kokemaan taikka missä kaikkialla tulen toimimaan. Olen aloittanut liikunnan/urheilun viisi vuotiaana ja se on jatkunut läpi elämän. Joskus hieman enemmän ja joskus vähemmän, mutta koskaan en ole sitä unohtanut. Muistan ikuisesti sen hetken, kun olin 9 luokalla ja oli koulun hiihtokisat jossa olin hiihtänyt oman osuuden ja hengähdin ylitettyä maaliviivan. Silloinen poikien liikunnanopettaja tuli minulle sanomaan, että "älä koskaan jätä liikuntaa/urheilua". En toki muista sanoiko hän juuri nuilla sanoilla mutta idea kuitenkin sama. Se lause lämmitti sydäntä silloin, koska tiesin, että hän piti minua lahjakkaana liikkujana ja kenties halusi, että tulen tulevaisuudessa jopa työskentelemään liikunnan parissa. Ja olen myös hänen sanoistaan ottanut koppia, sillä liikunnan parissa sitä tällä hetkellä touhutaan sekä opiskellaan!

Ensimmäinen opiskeluvuosi oli todella jännittävä kaikin puolin Uusia ihmisiä, paljon uusia asioita joita opin, työt sekä harrastukset. Ekan vuoden keväällä löysin itseäni enemmän. Tiesin mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ja millainen liikkuja haluan olla tulevaisuudessa. Minulla oli silloin pari "salikaveria", joiden kanssa kävin salilla muutamia kertoja silloin tällöin ja siitä pikkuhiljaa aloin käymään viikottain säännöllisesti. Heidän kautta löysin aivan uudella tasolla sali harrastuksen. Samana keväänä tapasin myös henkilön, joka inspiroi minua todella paljon liikunnan/urheilun suhteen ja häneltä sain viimeisen silauksen liikuntaan sekä myös ruokavalioon. 

Se miksi juuri liikunta on minulle se juttu on yksinkertaisesti se, että olen aina rakastanut liikuntaa melkeinpä joka muodossa, ja se on ollut minulle elämäntapa. Haluan myös jakaa liikunnan iloa muille ihmisille ja antaa vinkkejä sekä omaa tietoa mm. liikunnasta. 
Vaikka teinivuosina se on saattanut jäädä ehkä vähemmälle ja muut asiat kiinnostanut enemmän se ei ole koskaan pyyhkiynyt mielestä kokonaan. Myös suku on vaikuttanut asiaan. Suvussani on ollut nuoruudessaan todella lahjakkaita ja ansioituneita urheilijoita ja tottakai pienestä lapsesta asti he ovat olleet minulle esikuvia sekä olen ajatellut silloin, että haluan olla isona niinkuin he ovat olleet.  

Itse siis hain itseäni jonkun tovin, ennenkuin löysin oman juttuni. Ja joskus se vaatii enemmän aikaa, ja kokeluita eri paikoissa tai joskus se vaatii tietyn henkilön jonka tapaat elämässä joka pistää pisteen i:n päälle. Kuten aiemmin mainitsin kaikella on tarkoitus (tai niin haluan uskoa ainakin) miksi jokin asia tapahtuu ja missä elämänvaiheessa.
Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää omaa juttua, taikka aloittaa uusi harrastus. Ei siis kannata ajatella koskaan, että kun on liian myöhäistä, koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa itseään tai omia haaveita!

-Senja

Instagram: senja.k