Masennusta voi olla mm. lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta. Itselläni se on ollut omasta mielestä keskivaikean tienuvilla. Mutta kukin lukija voi itse pohtia halutessaan millaista se on ollut. Tässä postauksessa kerron vain hyvin lyhyesti masennuksestani, miten se on alkanut ja kuinka se on vaikuttanut elämääni.
Masennuin ensimmäistä kertaa ollessani noin 18-19 vuotias ja tuolloin opiskelin Iisalmessa ammattikoulussa. Se alkoi pikkuhiljaa salakavalasti. En edes heti hoksannut, että kyseessä oli masennusta. Masennuksen alettua kuvioihin tuli alkoholi, jota olin vältellyt aina sinne täysi- ikäisyyteen saakka.
Opintojen ollessa loppusuoralla oli ajanjakso, jolloin en kyennyt menemään kouluun tai edes kaupungille. Olin vain kämpillä, nukuin, mietin "ei elämässä ole mitän järkeä" sekä välillä kävi itsemurha ajatukset mielessä. Ja sen seurauksena valmistuin myöhemmin kuin muut opiskelutoverit (jotka valmistuivat ajallaan).
Alkholia kului melko reippaasti asuessani Savonlinnassa, jolloin ikää oli noin 19-20 vuotta. Tuona aikana tuli kuvioihin myös viiltelyt, jotka onneksi jäivät lyhyeen. Halusin sillä toiminnalla saada pahan henkisen olon pois edes hetkeksi ja ajatella fyysistä kipua.
Muutto takaisin kotikunnille sekä vanhaan opiskelupaikkaani (iisalmeen) teki hetkellisesti todella hyvää ja masennus meni hetkeksi taka- alalle. Olin onnellinen, kun oli taas tutut kuviot, työ ja ystävät sekä perhe. Mutta hetkellisesti ajauduin puolivahingossa itselle ei ehkä niin optimaalisiin ystäväpiireihin (masennuksen vuoksi) ja tuli kokeiltua omia rajoja, mutta onneksi se loppui todella lyhyeen (maksimissaan kuukauteen tai pariin) sillä oli armeijaan lähtö 2014 vuoden tammikuussa. Olen siitä tänäkin päivänä niin kiitollinen, että armeijaan meno tuli juuri siihen elämän tilanteeseen.
Muutto takaisin kotikunnille sekä vanhaan opiskelupaikkaani (iisalmeen) teki hetkellisesti todella hyvää ja masennus meni hetkeksi taka- alalle. Olin onnellinen, kun oli taas tutut kuviot, työ ja ystävät sekä perhe. Mutta hetkellisesti ajauduin puolivahingossa itselle ei ehkä niin optimaalisiin ystäväpiireihin (masennuksen vuoksi) ja tuli kokeiltua omia rajoja, mutta onneksi se loppui todella lyhyeen (maksimissaan kuukauteen tai pariin) sillä oli armeijaan lähtö 2014 vuoden tammikuussa. Olen siitä tänäkin päivänä niin kiitollinen, että armeijaan meno tuli juuri siihen elämän tilanteeseen.
Kun kotiuduin armeijasta 2014 vuoden jouluna, muutin Kuopioon jossa masennusta ei oikeastaan ollut juuri lainkaan. Se johtui siitä, että olin huolehtevien ihmisten ympäröimänä (josta olen todella kiitollinen edelleen) sekä oli aivan mahtava työpaikka, johon ikävöin silloin tällöin. Sitten oli myös harrastus (juoksu) johon panostin ja juoksin puolimaratonin ekana opiskeluvuodetena (liikunnanohjaaja AMK) 2015. Tuolloin elämässä alkoholi oli pienessä roolissa.
Mutta kaikki ei sujunut kuten piti ensimmäisenä opiskeluvuotena Kajaanissa, ja olin masentunut loppu syksystä (2015) seuraavaan kevääseen saakka (2016). Elämä oli silloin todella sekavaa ja tapahtui ikäviä asioita ja oli ehdottomasti rankimpia vuosia koskaan. Turrutin pahan oloni taas alkoholiin. Kaikki opiskelijabileet piti koluta läpi ja joskus vklp juhlinta venyi vielä sunnuntaille. Siksipä sain kavereiden keskuudessa juhlian maineen, joka hieman harmitti, koska se ei ollut oikeaa minääni. Myös opinnot 2016 keväällä jäivät puoliksi tekemättä masennuksen vuoksi, koska ei kertakaikkiaan ollut jaksamisia ja vointia käydä opintoja normaalisti. Tästäkään en edes kehdannut mennä kenelekkään puhumaan vaan kun kysyttiin "kuinka voit" valehtelin aina, "että voin hyvin".
Mutta kaikki ei sujunut kuten piti ensimmäisenä opiskeluvuotena Kajaanissa, ja olin masentunut loppu syksystä (2015) seuraavaan kevääseen saakka (2016). Elämä oli silloin todella sekavaa ja tapahtui ikäviä asioita ja oli ehdottomasti rankimpia vuosia koskaan. Turrutin pahan oloni taas alkoholiin. Kaikki opiskelijabileet piti koluta läpi ja joskus vklp juhlinta venyi vielä sunnuntaille. Siksipä sain kavereiden keskuudessa juhlian maineen, joka hieman harmitti, koska se ei ollut oikeaa minääni. Myös opinnot 2016 keväällä jäivät puoliksi tekemättä masennuksen vuoksi, koska ei kertakaikkiaan ollut jaksamisia ja vointia käydä opintoja normaalisti. Tästäkään en edes kehdannut mennä kenelekkään puhumaan vaan kun kysyttiin "kuinka voit" valehtelin aina, "että voin hyvin".
Osasin esittää masennuksen ollessa pahimillaan muille todella iloista ja positiivista ihmistä vaikka sisältä olin aivan paskana. Senpä takia monet eivät ole tienneet masennuksestani.
Masennuksen ohella olen kuitenkin ollut miltein aina työkuntoinen, eli jos olen lupautunut töihin, olen hoitanut ne aina kunnialla ja joskus se onkin vaatinut melkoista ponnistelua, että työt saan tehtyä huolella.
Kuinka ihmeessä masennusta on edes ilmaantunut? Olen tehnyt todella paljon ajatustyötä miksi masennus on välillä ottanut vallan ja mitkä asiat buustaa masennukseen.
Kuinka ihmeessä masennusta on edes ilmaantunut? Olen tehnyt todella paljon ajatustyötä miksi masennus on välillä ottanut vallan ja mitkä asiat buustaa masennukseen.
Työmyyrä olen ollut siitä asti kun siirryin ala- asteella neljännelle luokalle (joka kesä töissä ja opiskelujen ohessa aina töissä). Olen näin pitänyt itseäni kiireisenä, enkä ole päässyt ajatustasolla käsittelemään tapahtuneita asioita tai jotka ovat mieltä askarruttaneet. Ja kun ei käsittele asoita, silloin masennus todennäköisemmin ottaa vallan.
Mutta pohja tälle kaikelle lähtee kuitenkin lapsuudesta/ nuoruudesta ja sieltä kumpuavista asioista, joita en ole koskaan käsitellyt itse tai puhunut jollekkin (siskon kuolema, vanhempien ero, koulukiusaaminen jne). Myös stressi ja itsensä ylikuormittaminen ovat edesauttaneet masennukseen.
Tällä hetkellä masennusta minulla ei ole ollut sitten 2016 vuoden kesästä asti. Olen tavannut elämässä todella hienoja ihmisisä, jotka ovat tietämättään antaneet minulle inspiraatiota elämään. Myös opiskelupaikka on saanut minut tajuamaan mitä oikeasti haluan elämässä tehdä ja tulevaisuudessa. Tuli saliharrastus uudestaan sitten intti aikojen, aloin valmentamaan voimistelua, tein ruokavaliomuutoksen, jätin alkoholin minimiin, aloitin säbän peluun uudestaan sekä aloin haaveilla urheilijan elämästä joka ollut muutenkin ikuinen haaveeni.
Nyt voin vihdoin sanoa, että olen se ihminen joka haluan olla ja joka olen aina ollutkin, mutta se on ollut tietyn väliajoin todella piilossa ja ehkä välillä käynyt nuuhkimassa ulkoilmaa. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ja minulla hyvä fiilis, että tuun tekemään vielä hienoja asioita elämässä ja urheilijan urasta tulee antoisa.
Nyt voin vihdoin sanoa, että olen se ihminen joka haluan olla ja joka olen aina ollutkin, mutta se on ollut tietyn väliajoin todella piilossa ja ehkä välillä käynyt nuuhkimassa ulkoilmaa. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ja minulla hyvä fiilis, että tuun tekemään vielä hienoja asioita elämässä ja urheilijan urasta tulee antoisa.
Olen hetkittäin miettinyt, vaikka masennusta ei tällä hetkellä ole, että menisin juttelemaan muutaman kerran ammattilaiselle ja puhumaan kaikki asiat läpi. Sillä takaisin, että masennus ei pääsisi enään yllättämään tulevaisuudessa.
-Senja
-Senja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti