TOTUUS LÄHIMENNEISYYDESTÄ- MASENNUS

Koskaan en ole terapiaan hakeutunut, koska en ole kehdannut/ uskaltanut. Olen esittänyt vahvaa vaikka sisältä olen ollut todella heikko ja haavoittuvainen. Olen pitänyt terapiaan menemistä heikkouden merkkinä, mutta voi kuinka väärässä sitä nuorempana  onkaan ollut. Monelta olisin välttynyt jos olisin ollut siinä mielessä vahva ja hakeutunut terapiaan juttelemaan hyvinkin vaikeista aiheista, joista en ole pystnyt tänäkään päivänä puhumaan edes parhaimille ystäville/ ystävälle.

Masennusta voi olla mm. lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta. Itselläni se on ollut omasta mielestä keskivaikean tienuvilla. Mutta kukin lukija voi itse pohtia halutessaan millaista se on ollut. Tässä postauksessa kerron vain hyvin lyhyesti masennuksestani, miten se on alkanut ja kuinka se on vaikuttanut elämääni. 

Masennuin ensimmäistä kertaa ollessani noin 18-19 vuotias ja tuolloin opiskelin Iisalmessa ammattikoulussa. Se alkoi pikkuhiljaa salakavalasti. En edes heti hoksannut, että kyseessä oli masennusta. Masennuksen alettua kuvioihin tuli alkoholi, jota olin vältellyt aina sinne täysi- ikäisyyteen saakka. 
Opintojen ollessa loppusuoralla oli ajanjakso, jolloin en kyennyt menemään kouluun tai edes kaupungille. Olin vain kämpillä, nukuin, mietin "ei elämässä ole mitän järkeä" sekä välillä kävi itsemurha ajatukset mielessä. Ja sen seurauksena valmistuin myöhemmin kuin muut opiskelutoverit (jotka valmistuivat ajallaan). 

Alkholia kului melko reippaasti asuessani Savonlinnassa, jolloin ikää oli noin 19-20 vuotta. Tuona aikana tuli kuvioihin myös viiltelyt, jotka onneksi jäivät lyhyeen. Halusin sillä toiminnalla saada pahan henkisen olon pois edes hetkeksi ja ajatella fyysistä kipua. 
Muutto takaisin kotikunnille sekä vanhaan opiskelupaikkaani (iisalmeen) teki hetkellisesti todella hyvää ja masennus meni hetkeksi taka- alalle. Olin onnellinen, kun oli taas tutut kuviot, työ ja ystävät sekä perhe. Mutta hetkellisesti ajauduin puolivahingossa itselle ei ehkä niin optimaalisiin ystäväpiireihin (masennuksen vuoksi) ja tuli kokeiltua omia rajoja, mutta onneksi se loppui todella lyhyeen (maksimissaan kuukauteen tai pariin) sillä oli armeijaan lähtö 2014 vuoden tammikuussa. Olen siitä tänäkin päivänä niin kiitollinen, että armeijaan meno tuli juuri siihen elämän tilanteeseen. 

Kun kotiuduin armeijasta 2014 vuoden jouluna, muutin Kuopioon jossa masennusta ei oikeastaan ollut juuri lainkaan. Se johtui siitä, että olin huolehtevien ihmisten ympäröimänä (josta olen todella kiitollinen edelleen) sekä oli aivan mahtava työpaikka, johon ikävöin silloin tällöin. Sitten oli myös harrastus (juoksu) johon panostin ja juoksin puolimaratonin ekana opiskeluvuodetena (liikunnanohjaaja AMK) 2015. Tuolloin elämässä alkoholi oli pienessä roolissa.

Mutta kaikki ei sujunut kuten piti ensimmäisenä opiskeluvuotena Kajaanissa, ja olin masentunut loppu syksystä (2015) seuraavaan kevääseen saakka (2016). Elämä oli silloin todella sekavaa ja tapahtui ikäviä asioita ja oli ehdottomasti rankimpia vuosia koskaan. Turrutin pahan oloni taas alkoholiin. Kaikki opiskelijabileet piti koluta läpi ja joskus vklp juhlinta venyi vielä sunnuntaille. Siksipä sain kavereiden keskuudessa juhlian maineen, joka hieman harmitti, koska se ei ollut oikeaa minääni. Myös opinnot 2016 keväällä jäivät puoliksi tekemättä masennuksen vuoksi, koska ei kertakaikkiaan ollut jaksamisia ja vointia käydä opintoja normaalisti. Tästäkään en edes kehdannut mennä kenelekkään puhumaan vaan kun kysyttiin "kuinka voit" valehtelin aina, "että voin hyvin". 

Osasin esittää masennuksen ollessa pahimillaan muille todella iloista ja positiivista ihmistä vaikka sisältä olin aivan paskana. Senpä takia monet eivät ole tienneet masennuksestani. 

Masennuksen ohella olen kuitenkin ollut miltein aina työkuntoinen, eli jos olen lupautunut töihin, olen hoitanut ne aina kunnialla ja joskus se onkin vaatinut melkoista ponnistelua, että työt saan tehtyä huolella.

Kuinka ihmeessä masennusta on edes ilmaantunut? Olen tehnyt todella paljon ajatustyötä miksi masennus on välillä ottanut vallan ja mitkä asiat buustaa masennukseen. 

Työmyyrä olen ollut siitä asti kun siirryin ala- asteella neljännelle luokalle (joka kesä töissä ja opiskelujen ohessa aina töissä). Olen näin pitänyt itseäni kiireisenä, enkä ole päässyt ajatustasolla käsittelemään tapahtuneita asioita tai jotka ovat mieltä askarruttaneet. Ja kun ei käsittele asoita, silloin masennus todennäköisemmin ottaa vallan. 

Mutta pohja tälle kaikelle lähtee kuitenkin lapsuudesta/ nuoruudesta ja sieltä kumpuavista asioista, joita en ole koskaan käsitellyt itse tai puhunut jollekkin (siskon kuolema, vanhempien ero, koulukiusaaminen jne). Myös stressi ja itsensä ylikuormittaminen ovat edesauttaneet masennukseen. 

Tällä hetkellä masennusta minulla ei ole ollut sitten 2016 vuoden kesästä asti. Olen tavannut elämässä todella hienoja ihmisisä, jotka ovat tietämättään antaneet minulle inspiraatiota elämään. Myös opiskelupaikka on saanut minut tajuamaan mitä oikeasti haluan elämässä tehdä ja tulevaisuudessa. Tuli saliharrastus uudestaan sitten intti aikojen, aloin valmentamaan voimistelua, tein ruokavaliomuutoksen, jätin alkoholin minimiin, aloitin säbän peluun uudestaan sekä aloin haaveilla urheilijan elämästä joka ollut muutenkin ikuinen haaveeni. 

Nyt voin vihdoin sanoa, että olen se ihminen joka haluan olla ja joka olen aina ollutkin, mutta se on ollut tietyn väliajoin todella piilossa ja ehkä välillä käynyt nuuhkimassa ulkoilmaa. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ja minulla hyvä fiilis, että tuun tekemään vielä hienoja asioita elämässä ja urheilijan urasta tulee antoisa. 

Olen hetkittäin miettinyt, vaikka masennusta ei tällä hetkellä ole, että menisin juttelemaan muutaman kerran ammattilaiselle ja puhumaan kaikki asiat läpi. Sillä takaisin, että masennus ei pääsisi enään yllättämään tulevaisuudessa.  

-Senja 

ONKO DIETTAAMINEN TERVEELLISTÄ?

Kysymykseen voisin vastata yhdellä sanalla EI ja aiheesta ei tarvitse kirjoittaa enempää. Mutta se ei ole niin selkeää kuin sen luulisi olevan. 

Toki riippuu siitä kuinka kauan diettaa, millä tavalla ja onko tavoitepaino mihin pyrkii realistinen. Ensisijaisesti en kannusta ketään diettaamaan huvikseen (syyt: koska oon liian "lihava", haluan näyttää hyvältä tietyssä mekossa yms) koska rehellisesti sanoen siinä ei ole järkeä. Diettaaminen huvikseen, en näe sitä millään mittapuulla järkevänä. Esim. on haaveena dietata siten, että lähtee pari kiloa varresta niin ensinäkin näät kauheen vaivan ja elät kurinalaisesti ja kiellät kaiken itseltäsi, niin mun korvaan se kuulostaa jopa aika pöljältä. Koska hei, ei kaksi kiloa oikeesti näy vielä missään.. Ja yleensä jos dieetti on vahva, ja kilot karissut ja palaa ns entiseen, ne tulevat aika äkkiä takaisin. Toki jos välttämättä haluaa dietata ja päästä rantakuntoon, niin se kannattaa tehdä todella fiksusti ja vaikka pytää joku ammattilainen avuksi hommaan. 

Miksi ihmeessä se ei ole OIKEASTI järkevää?

Ensinäkin vastustuskyky laskee huomattavasti etenkin jos dieetti on kova. Vähän väliä ollaan kipeenä ja saa pelätä milloin seuraavan kerran tulee kipeeksi. No onhan niitä kaikenmaaillman vitamiineja keksitty jotka edesauttaa sitä, että ei sairastu niin usein tai lainkaan, mutta nehän maksaa aika paljon, ei ne ilmaisia ole. Että mielummin itse ainakin hankkisin kaikki ravintoaineet ruoasta (terveellisesti) kuin purkeista jotka maksavat useita euroja jopa kymppejä. Toisena on se, että kiellät itseltäsi kaiken, koska olet dieetillä niin eihän se oikeasti toimi lainkaan. Kun kiellät itseltäsi esim. suklaan, sulla tekee mieli laittaa sitä suklaata suuhun entistä enermmän, eikä sun päänuppi enää osaa muuta ajatella. Kolmantena on yksinkertaisesti se, että saatat olla aliravittuna kokoajan ja miinuskaloreilla, josta ei oikeasti ole mitään hyötyä kehon kannalta vaan päinvastoin, pelkkää haittaa. Jos treenaa kovaa samalla kun dieettaa, niin ei palaudu treeneistä niin hyvin kun kroppa on koko ajan aliravittu sekä olo saattaa olla jaksamaton sekä uuvelo kun ei saa energiaa tarpeeksi ruoasta, jolloin tavallinen arki saattaa kärsiä.

Muistan itse nuoruudessani, piti kokeilla ihme dieettejä. Sellaista jossa syödään mahdollisimman vähän mutta saa syyä mitä vaan ja sitten oli, että paljon salaattia mutta kaikki herkut oli ehdottomasti kielletty, tietyt lihat ja rasvaa ei saanu tulla ruoasta yhtään. Ei siis mitään järkee edellisissä, etenkin kun treenitunteja saattoi pärähtää päivän aikana jopa 4h. Mutta onneksi en dieettejä kauaa kestänyt sillä tajusin, että ei niissä ole järkeä, etenkin kun on kasvava nuori. Muuten olen koko nuoruuden syönyt isoja ruoka- annoksia ja minua sai aina odottaa ruokalassa kun söin niin paljon ja koko ruokatunnin käytin syömiseen! 

Itsehän olen tällä hetkellä dieetillä mutta en omasta tahdosta, vaan siksi koska lajini (vapaa ohjelma fitness) vaatii diettaamista tietyn väliajoin. Ollaan dieetillä ja dieetin jälkeen syödään taas enemmän, jotta keho jaksaa treenata paremmin ja syntyy päätä huimaavia tuloksia. Se on ihan oma maailmasa (fitness), ja siihen ei mielestäni kenenkään pitäisi rueta ilman AMMATTILAISTA (ellei itse ole amattilainen). Sillä lajina se ei ole kovinkaan terveellistä keholle. No aika harva URHEILULAJI on täysin terveellistä keholle, haha! Mutta lajini vaatii tiettyjä asioita etenkin jos haluaa pärjätä lavalla/ kisoissa. 

Mutta te lukijat jotka luette tätä ja mietitte, että voisi dietata, niin hei ei teidän tarvitse, eikä kannata! Se on turhaan itseään kiusaamista. Tärkeintä on lähinnä joka päiväiset valinnat. Riittävä kasvisten, marjojen ja hedelmien saanti päivittäin sekä hyvät proteiinin, hiilarin ja rasvan lähteet. Silloin tällöin herkuttelu on ihan fine ja oot hyvä just tuollaisena kun oot! 

-Senja