KUN MIKÄÄN EI RIITÄ

 Kuva: Ayla Özcan

Kuvissa näkyvä takki kirpparilta hintaan 1e. 

Nuorempana en miettinyt mitä shoppailen ja mistä shoppailen. En miettinyt lihan kulutusta tai kuinka paljon se vaatii ympäristöltä. En ajatellut kuinka asiat tulevat ehkä muuttumaan elinaikanani. Enkä myöskään sitä, että joskus täytyyneen miettiä omia valintoja jos haluaa edesauttaa, ettei maapallo tuhoudu ainakaan niin nopeasti. Nuorempana oli todella tärkeää miltä näyttää ja täytyi saada aina mm. uusia vaatteita. Vaatteilla piti kertoa kuka olen ja tuntuikin, että omaa identiteettiä täytyi etsiä melko kauan. Tämä johtui suurimmaksi osaksi myös epävarmuudestani, joka oli tullut 9 vuoden kiusaamisen aikana. Piti seurata muotia, jotta saisi hyväksyntää.

Onneksi asiat ovat nykyään aivan toisin. Minusta jopa tuntuu välillä, että ihan sama mitä vaatteita sitä käyttää. Mielestäni vaatteet eivät kerro ihmisestä oikeasti juuri mitään. Kertovat vain murto- osan persoonasta. Joillakin saattaa olla huono rahatilanne eivätkä voi pukeutua haluamallaan tavalla ja täten heidän vaatetuskaan ei kerro luonteenpiirteistään tai persoonasta mitään. Olen kokenut köyhyyttä painosanalla köyhyyttä kun olin nuori. Haettiin kirkolta joka viikko ruokaa ja iso plussa oli se, jos sai kaakaopaketin mukaan, se oli juhlaa. Vaatteet ostettiin kirpparilta koska ei ollut varaa uusiin. Joskus vaatteita saatiin, eikä silloin voinut paljon vaikuttaa mitä vaatteita haluaa käyttää. Käytettiin vaatteita joita sai halvalla tai ilmaiseksi. Köyhyyttä ei kestänyt kuitenkaan liian montaa vuotta, vaan asiat alkoivat paranemaan pikkuhiljaa. 

Köyhyyden pahimpina aikoina olin silti todella onnellinen. Toki lapsenahan köyhyyttä ei niinkään ajattele niinkuin vanhemapana. Mutta silloin tärkeimpiä asioita olivat perhe, ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika. Ei tarvinnut olla hienoimpia kuteita tai esineitä. Asiat olivat oikeasti tärkeysjärjestyksessä elämässä. Nykyään tuntuu, että asiat ovat hieman eritavalla. Halutaan joulu tai synttärilahjaksi uusi puhelin vaikka entisessä ei ole mitään vikaa. Tai uusin malli jostakin tietokoneesta koska mullakin "on" sellainen. Muistan yhden joulun kun sovittiin perheen kesken, että lahjoja ei osteta. Ja mielestäni se oli hyvä päätös. Aina ei tarvitse muistaa lähimmäisiä materiaalin avulla, vaan pelkkä yhdessäolo riittää. Tai jos haluaa muistaa niin aineettomat lahjat ovat nykypäivänä kova sana ainakin itselläni. Mielummin haluan nykyään yhteistä laatuaikaa ystävän/ perheen kanssa kuin materiaalia.  

Kuva: Ayla Özcan

Se miksi aloin tuhlaamaan kaikkeen turhaan noin 18-21 vuosien aikana niin saattoi johtua nimenomaan lapsuudesta. Piti päästä kokemaan myös se toinen puoli. Täytyi ostella kaikkea kivaa kun siihen oli varaa. Siitä sai hetkellisesti hyvän olon tunteen ja tuli materialisti onnellisuus koukku. Joka kuukausi täytyi saada tuo sama onnellisuuden tunne mm. uusista vaatteista. Kuitenkin myöhemmin aloin huomaamaan, että ei se tunne mitä ostamisesta tulee kestä kauaan. Aloin hoksaamaan, että oravanpyörästä pitää päästä pois. Ei voi ikuisesti shoppailla samalla tavalla. Yksi hälyttävä merkki tähän heräämiseen oli käyttämättömät vaatteet joissa oli hintalaput. Jokin vaatekappale saattoi olla puoli vuotta kaapissani, sillä olin unohtanut sen olemassaolon, koska koko ajan tuli uusia vaatteita lisää. Toinen oli, että rahaa ei ollutkaan vaatteiden oston jälkeen muuhun. Ei voinut lähteä niin hyvin reissaamaan tai tehdä ystävien kanssa asioita. 

Pikkuhiljaa vähensin vaatteiden sekä materiaalin ostoa koska tiesin, että ei se kerralla kieltäminen auta ollenkaan. Ajattelin, että nyt saa enään ostaa esim tietyllä rahasummalla. Vähensin kuukausibudjettia alkuun esim 100 eurolla. Sitten sai ostaa materiaalia enään kerran kahden kuukauden aikan jne. Pienin askelin päätin sitä muutosta tehdä ja siinä meni jokunen tovi mutta siinä myös onnistuin. 

Tänä päivänä kun muistelee summia mitä laittanut pelkkiin vaatteisiin/ materiaaliin rahaa niin kauhistuttaa. Ei tulisi mielenkään enään laittaa kuussa niin paljoa rahaa. Eri asia on iso hankinta esim. laadukas takki, joka ei ole halpaketjun. Mutta eihän nuitakaan takkeja itsellä tulisi ostettua joka kuukausi! Nykyään elämänarvot ovat muuttuneet. Ei tarvitse olla hienointa/ uusinta puhelinmallia, koska ei varmaan ketään kiinnosta millainen puhelin mulla on. Ei sillä saa yhtään sen enempää kunniaa elämään. Ei saa todennäköisesti enempää silläkään kunniaa jos omistaisi filan uusimman malliston kengät tai adidaksen nappishortsit tai verkkarit. Jokainen saa toki elää omaa elämää. Jos joku tulee oikeasti onnelliseksi uusista vaatteista tai tavaroista sekä niille tulee käyttöä niin se on fine. Tai jos on kiinnostunut muodista, ja haluaa tuoda omaa persoonaa juuri vaatteiden kautta esille se on fine. En tuomitse ketään ja jokainen taplaa täällä maaperällä ihan omalla tavalla.

Tämän vuoden teemana minulla on aineettomat lahjat sekä materiaalin osto minimiin sekä syön tavalla, joka tukee ekologisuutta. Pyrin suosimaan luomua sekä suomalaista tavaraa. Esim. kahvin ostan aina luomuna (kulta katriina), erilaiset kasvikset mm. paprika ja lehtikaali tulee pääosin ostettua luomuna. Suosin myös avomaan kasveja kuten porkkanaa, sillä avomaa kuluttaa vähän energiaa. Maitotuotteita en juurikaan osta, vaan olen alkanut korvaamaan maitorahkan soijajogurtilla. Punaista lihaa en myöskään osta, vaan lihana toimii kana tai/ ja kala (suomalainen). Nyhtökauraa suosin melko paljon lihan korvikkeena. Jos kuitenkin joskus tekisi/ tekee mieli lihaa, suosin suomalaista lihaa. Sillä ulkomaalainen liha myös broileri, aiheuttaa enemmän riskejä ympäristölle kuin suomalainen liha. Olen alkanut myös suosimaan vegaanisia tuotteita enemmän mm. erilaiset herkut (jäätelöt, suklaat jne). Vegasnisuus olisikin paras ratkaisu ympäristölle mutta siihen muutokseen en ole ainakaan vielä valmis.

Jos tarvitsen uuden tavaran oli se mikä tahansa, niin lähden ensitöikseen metsästämään kirppareilta (alusvaattet ostan aina kuitenkin uutena). Nykypäivänä kirppareilta löytyy paljon laadukasta tavaraa. Jos ei kuitenkaan löydy käytettynä jotain tavaraa tai haluaa ostaa uutena niin suosin laadukkaita tavaroita (esim. suomalaisia). Halpaketjuja pyrin välttämään mm. H&M. On myös olemassa liikkeitä, joista vanhoista vaatteista ommellaan aivan uusia, itselleen sopivia. Itse en ole edellä mainittuun vielä perehnyt mutta joku päivä tulee varmasti kokeiltua. Kun lähtee ostosreissulle pyrin ottamaan aina mukaan kangaskassin mihin ostokset laitan. Jos tarvitsee pikkupussiin kaupassa laitaa jotain, otan aina biopussin, jos niitä tarjolla. Olen myös kiinnittänyt huomiota kierrättämiseen enemmän. Lasit, pahvit/ kartongit yms kierrätän. 

Kuva: Ayla Özcan

Kaikkia muutoksia, en ole tehnyt kerralla, vaan pikkuhiljaa. Itselleni ei ainakaan toimi se, että pyrkii tekemään muutoksia joka osa- alueella kerralla vaan olen ottanut yhden teeman kerralla. Ensin ruoka, sitten kierrätys jonka jälkeen materiaalin osto jne. Tein myös hiljattain vaatekaapin raakkauksen ja karsin kaikki vaatteet joita en ole vuoteen käyttänyt. Lahjoitin vaatteet ystäville ja heille ketkä niitä tarvitsevat enemmän. On jotenkin ihana fiilis kun ei tarvitse penkoa vaatekaappia puoli päivää löytääkseen vaatteen, vaan näkee vaatepinoista heti, missä vaate on. Tällä hetkellä minulla on kaksi vaatehyllyllistä vaatteita. Yhden hyllyn korkeus on 23cm ja leveys 55cm ja ovat tällä hetkellä puoleen väliin viikattuna vaatteita (toinen hylly on sporttivaatteille ja toinen paremmille). Minulla on neljässä eri hengarissa hienommat vaattet (mekot, bleiserit, juhlahaalareita, paidat, muutama kesävaate), yhteensä noin 12klp. Plus muutama takki ja 11 kpl kenkiä (tuohon määrään kuuluu sportti, kesä, syksy, talvi ja kevätkengät). Sekä muutama villapaita, pari hupparia, pipoja, kaulaliinoja, hanskoja ja pari kesätakkia. 

Minulle muutoksen teko on ollut aito halu muuttua. En hae muutoksilla kenenkään hyväksyntää tai olemalla vain parempi ihminen kuin muut. Jokainen elää omaa elämää ja tekee omat valinnat sen elämäntilanteen mukaisesti ja oman halunsa kautta. Itselleni myös muutokset ovat tulleet pikkuhiljaa ajatuksen kanssa ja näin ollen toivottavasti pysyviksi. 

Mukavaa päivää kaikille!