Somessa on melko paljon ns. "täydellisiä kuvia", joissa on ikuistettu nimenomaan se hyvä hetki. On paljon fitnesskuvia joissa kuvausasento on itselleen edullinen. Kuvaa ollaan saatettu miettiä pitkään. Missä kohtaa kuva nappastaan, millainen tausta, mitkä värit, millainen poseeraus sekä ilme. On saatettu pumppailla lihaksia ennen kuvan ottoa, jotta kuvassa esim. hauis erottuu paremmin. Tai ollaan harjoiteltu kuinka vatsaa jännitetään, että saisi ne vatsapalat kuvassa esiin. Kuulostaako tutulle? Täälä ainakin nousee käpälä pystyyn ja myönnän, että olen edellä mainittuihin seikkoihin toisinaan kiinnittänyt huomiota. Etenkin kuvan tausta asioihin, kropan asentoon sekä ilmeeseen naamassa.
Monet myös saattavat sortua muokkaamaan kuvia jopa rankalla kädellä ennekuin ne menevät julkiseen jakoon. Muokataan peppua isommaksi tai vyötäröä kapeammaksi. Itse en ole edellä mainittuihin koskaan sortunut. Ja rehellisesti sanoen, en jaksaisi koskaan nähdä vaivaa sellaiseen puuhaan! Toki kuvia muokkaan aina, ennekuin ne menevät julksieen jakoon, mutta muokkaus pysyy mielestäni hyvä maun rajoissa. Kuvista muokkaan valotusta, varjostuksia, laitan lisää väriä (etenkin jos kuva meinaa näyttää harmaan puoleiselta) sekä rajaan kuvia, mutta siihen se sitten jääkin.
Mutta onko se todellisuutta, että kuvissa näytetään aina niin täydelliseltä ja vatsapalat pilkottaa aina? Mielestäni ei ole. Todellisuus ei ole sitä, että joka kuvassa on täydellinen asento mietittynä, ilme yms. Todellisuus on sitä, että kuvissa on ihka aito ihminen epätäydellisyyksineen, jos muka sellaisia omaa mielestään. (Jokainen meistä on täydellinen)! Kaikkiin kuviin ei tarvitse olla asento mietittynä, millainen ilme sieltä naamasta tulee, tai yrittää näyttää vain ne parhaat puolet itsestään. Mielestäni juurikin parhaat kuvat ovat aitoja, ei liikaa mietittyjä. Saa näkyä vatsamakkaraa tai peppuihraa, koska hei se on normaalia ja se on sitä elämää!
Kyllä myös minulla, vaikka olenkin fitnessurheilija ja tällä hetkellä kisapreppi päällä. Kun istun, ei vatsapalat paista kilometrin päähän vaan vatsasta löytyy sitä ihka aitoa ihraa, ja muutama vatsamakkarakin tupsahtaa silloin tällöin esiin. Kun seison tekemättä mitään, ei minulla repee paita hauiksen kohdalta tai etureiden lihkset näytä yyper suurilta. Näytän aivan normaalilta tallaajalta! Mutta jos käyn treenaamassa ja jännitän lihaksia, silloin ne tulevat esille eli iso ero.
Somessa on melko paljon kuvia, joissa on näyttäviä lihaksia tai keskivartalo on kuin barbie nukella. Joten jos mieleen hipii ajatus "voikun oisin ton näköinen" niin STOP! Sillä se kuva ei todennäköisesti ole sitä OIKEAA todellisuutta. Todennäköisesti kuvaa on mieitty kaikinpuolin. Miten kuvassa saisi parhaat puolet esiin. On saatettu treenata ennen kuvan ottamista jotta lihakset näyttävät mahdollisimman isoilta jne jne.
Vaikka lajini on todella ulkonäkökeskeistä, en halua tuoda sitä kuvaa lajista, että se on pelkkää ulkonäöllä pelaamista ja että fitnessurheilijat näyttävät koko ajan siltä mitä, ehkä some osittain antaa ymmärtää. Fitnessurheilu on kilpaurheilua siinä missä esimerkiksi hiihto tai juoksu, tosin eri arvostelukriteerein. Ennen kisasuoritusta on tehty todella kova työ. Treenitunteja on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Kilpailukausi on fyysisesti sekä henkisesti todella raskasta oli se laji mikä tahansa. Kilpaurheilu ei siis koskaan ole helppoa.
Ennen lavalle menoa en mieti juurikaan ulkonököä: miltä näytän, tai miltä lihakset näyttävät, sillä ei minua juurikaan kiinnosta. Koska tiedän kun teen asiat oikein ja valmentajien antamien ohjeiden mukaan, ei voi mennä ainakaan pahasti metsään!;) Ainoastaan minua kiinnostaa kun astelen lavalle, että mitä silloin peilistä katsoo ja onko kova työ tuottanut tulosta.
Halusin kai vain sanoa teille, että te kaikki ootte just täydellisiä tollasina ku ootte ja elkää liikaa antako somen määrittää teitä ja ohjailla, vaan olkaa omia ittejänne, PUS!
-Senja
