Muutama vuosi sitten, ennenkuin tein ruokaremontin ja sen lisäksi aloin treenaamaan tavoitteellisesti, niin syöminen oli toisinaan mitä sattuu. Peruspohja oli ajoittain ookoo. Kanaa, täysjyväriisiä, kaurapuuroa, salaattia ja marjoja. Mutta toisinaan saatoin päivän aikana syödä puuroa voin kanssa, lihapiirakoita, nakkeja ja karkkia. Syömiseni ei ollut koko aikaa säännöllistä, vaan söin isoja annoksia silloin kun oli nälkä. Joskus ruokavälit saattoivat venyä yli kuuteen tuntiin ja sitten ahmin ruokaa kaksin käsin ja sokeria päälle. Oli myös vaihe jolloin en syönyt lainkaan aamupalaa, vaan lähdin liikkeelle uuteen päivään tyhjällä vatsalla, jolloin lounasta syötiin tuhti annos ja sokeriin tuli sorruttua helpommin. En todellakaan miettinyt missä on vehnää, lisäaineita tai maitoa. Saatikka laskin kaloreita. Välillä myös oli viikkoja, jolloin oli se kuuluisa MAANANTAI jolloin, menen herkkulakkoon kahdeksi viikoksi, mutta eihän se pitänyt kuin kolme neljä päivää kun piti perjantain karkit saada nassuun.
Lyhyesti sanottuna toisinaan halusin elää mukavaa elämää, joka täynnä hattaraa.
Liikunta on säilynyt aina, vaikka olen syönytkin välillä hieman epäterveellisesti. Masennuksen aikoihin tosin liikuntakin jäi hieman taka- alalle. Kun masennus oli pahimillaan, se näkyi syömisessä, söin paljon herkkuja. Syömisellä halusin hetkeksi pois pahaa mieltä ja saada hyvän olon tunteen ruoasta. Ja kyllähän se toimi- HETKEKSI. Siksi aikaa kun ruokaa/ herkkuja riitti. Eli toisinsanoen herkuttelut ja alkoholin nauttiminen oli osa lääkettä masennukseen, joka tosin oli aivan väärä tapa..
Jos mennään vielä taaksepäin elämässä aina sinne lapsuuteen saakka, jolloin asuin koti kotona, niin sielä oli aina perus kotiruokaa. Ruoat tehtiin alusta asti itse ja myöhemässä vaiheessa omasta pellosta saatiin lautaselle murkinaa (perunaa, porkkanaa, tomaattia jne). Ikinä ei ollut, että ei saisi syödä ruokaa tarpeeksi, vaan ruokaa sai syödä niin paljon kun napa veti (kyllähän nyt kasvava nuori murkinaa tarvitsee, jotta jaksaa koulussa pähkäillä kertotauluja ja vapaa- ajalla leikkiä ja liikkua). Sitten murrosiässä tuli joskus näitä, että piti syödä mahdollisimman vähän ja kotona se huomattiin. Silloin kyllä huolehdittiin, että murkinaa tulee tälle likalle tupla annos, haha! Josta olen siis todella kiitollinen, että porukat huolehtivat kasvavan nuoren ravinnon saannista. Nuorena en juuri koskaan kipeänä ollutkaan ja olen säästynyt allergioilta. Myös liikunta/ urheilusaralla aina jaksoi ja energiaa oli välillä vähän liiaksikin asti.
Herkkupäivät olivat myös määritelty ja yleensä se oli lauantai. Isompana tyttönä sain tällekkin asialla päätäntävaltaa, syönkö karkkia perjantaina vai lauantaina. Ja ai, että harmitti tätä likkaa, jos sokerihammasta kolotti perjantaina ja annoin sille kyytiä. Lauantai piti pärjätä ilman herkkuja. Mutta minusta (näin vanhempana) oli vain hyvä, että herkkuja oli tietyn verran viikossa ja sitä säännösteltiin. Herkkupäivänä, esim karkkia ei saanut syödä ennekuin kunnon ruoka oli syöty tai joskus karkkipussi avattiin vasta illalla. Tähänkin asiaan tuli toki rentous mitä isommaksi kasvoin!
Mutta mitä vanhemmaksi tulin ja sain omaa rahaa käyttöön, namia tuli ostettua (salaa) keskellä viikkoo ja jostain syystä ne herkut alkoivat olemaan jo osa arkea.
Joulu oli kyllä tämän tytön lempiaikaa vuodesta, koska silloin sai niin paljon syödä herkkuja luvan kanssa, ah! Mutta valitettavaa, että se herkkumäärä mitä minulla oli aina joulun aikaan (se määrä oli oikeesti todella iso, joka ois pitänyt riittää yli viikoksi milteinpä kahdeksi) niin kesti muutaman hassun päivän (ei siis viikkoa) ja sitten nuolin näppejäni loppu joululoman, kun porukat nauttivat omia herkkujaan. Toki sain heiltä vielä heidän herkkuja, hih!
Eli lyhyesti sanottuna, kotoa sain hyvän peruspohjan syömiseen, mutta minä itse (vanhempana) olen päättänyt omista herkutteluista.
Herkuttelu on nimen omaan minulla ollut aina makeaan suuntavaa, joko karkkia, suklaata, pullaa, jäätelöä tai keksejä. Ja pienestä pitäen olen ollut SOKERIHIIRI! Ja olen sitä edelleen. Tällä hetkellä mun heikkouksiin kuuluvat erilaiset suklaat, suklaakuorutteiset pähkinät, jäätelö ja kahvilan kakut, ai että! Jos saisin valita niin söisin varmaan joka toinen päivä jotain edellä mainituista, haha!
Kun masennus oli selätetty suurimmalti osin, oli remontin paikka niin ruoan, liikunnan kun elämän suhteen. Ja aloin miettimään millä ruoalla keho voi OIKEASTI hyvin? Onko se vehnätön ruokkis, vai kenties maidoton? Kokeilin ensin vehnätöntä ja se toimi. Olo oli erillainen, jotenkin oudon kevyt ja sellainen mitä ei aiemmin ole ollut (hyvällä tavalla). Sitten otin maidon pois ja kas kummaa maha ei enää temppuillut. Kiinnitin huomiota myös siihen, että kehoni saa säännöllisesti ruokaa. Söin joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, aamupalan, iltapalan ja yhden välipalan. Joskus saattoi välipala jäädä syömättä kiireen vuoksi. Valitsin puhtaita raaka- aineita ja luin todella paljon ruoasta ja opiskelin sitä koulun ohessa itsenäisesti paljon sekä otin asioista selvää. Jätin myös herkut paljon paljon vähemälle ja ihme kyllä, niitä alkoi tehdä vähemmän mieli. Halusin herkuttelun olevan laadukkaampaa ja aloin panostamaan terveellisiin itsetehtyihin herkkuihin. Aloin kiinnostumaan terveystuotteista kuten siemenistä, raakaherkuista ja niistä terveellisistä herkuista kuten banskuletut, proteiinijäätelöt ja itsetehdyt browniet (jotka ovat jo hittituote).
Kun muutin ruokavalion ja söin terveellisesti niin tuntui, että viimeiset rippeet masennuksesta häipyi. Eli sillä on oikeasti vaikutusta mieleen, miten syöt, mitä syöt ja milloin syöt.
Viimeisen silauksen tälle kaikelle on antanut valmentajani/ valmentajat ja sen tiimoilta vasta alkanut urheilu- ura. Kun vertaa ennen valmnenuksen alettua miten söin, söin melko paljon rasvaa ( kuitenkin hyvässä muodossa), kasviksia liian yksitoikkoisesti sekä marjoja hieman liian vähän). Eli peruspohjan olin kuitenkin osannut itse laittaa kuntoon todella hyvin, mutta valmentaja antoi siihen viimeisen silauksen.
Tällä hetkellä oloni on mitä mainoin ja energiaa riittää arkeen ja treeniin eikä karkkihirviö kummittele minua niin usein! Olen myös rennompi ruoan suhteen, eli syön joskus tuotteita missä on vehnää ja aamupuuron teen nykyään maitoon koska se on niin hyvää!
