Kuva: Pasi Reponen
Välidieetti alkoi vuonna 2017 marraskuun tienuvilla ja se kesti noin 3kk. Ennen tätä dieettiä suhtautuminen ruokaan oli terveellä pohjalla pidemmän aikaan ja olin saanut tunnesyömisen ja satunnaisen ahmimisen kuriin masennuksen loputtua. (Ruokien ahmiminen alkoi masennuksen alettua hiljattain ja oli siis satunnaista). Söin terveellisesti sekä mututuntumalla ja aina kuvun täyteen. Dieetin alettua uutena tuli vaa`an käyttö, napostelut pois sekä uusien kasviksien syönti. Minusta se oli todella kivaa ja tykkään aina oppia uutta sekä tarttua uusiin juttuihin innokkaasti.
Alkuun ruokien punnitus oli hieman outoa ja se vaati pari viikkoa, että se alkoi tulla rutiiniksi. Valitettavasti samaan aikaan tuli myrkyllinen ajatus "kiellän itseltäni kaiken, kaikki herkku on kiellettyä, jos sorrun syömään vaikka yhden ylimääräisen leivän niin pitää tehdä ekstra liikuntaa jne".. Aivan naurettavia ajatuksia kun tänä päivänä noita muistelee. Alkoi tulla myös sellaista mustavalkoista ajattelutapaa "kaikki tai ei mitään". En tunnistanut tuossa vaiheessa, että ehkä omat ajattelutavat ovat häiriintyneet, eivätkä lainkaan normaaleja (etenkään kun ei ollut kyseessä mikään kisadieetti), joten pidin nuita ajatuksia aivan normaaleina. Ajatukset eivät tulleet vain yhtäkkiä, vaan ne olivat seurausta aiemmasta syömisestä eli ahmimisesta ja tunnesyömisestä, joita en ollut koskaan käsittelyt omassa päässä ennen välidieetin alettua. Lakaisin ne vain maton alle salaa ja ajattelin, että eivät ne sieltä tule takaisin kummittelemaan, mutta toisin kävi.
Kuva: välidieetti oli loppunut ja offikautta oli ollut takana noin 2vk.
Kun välidieetti loppui (ja offi kausi alkoi) niin tuntui, että nyt voin taas elää sekä syödä vapaasti. Siinähän kävi niin, että dieetin aikana kaikki "kielletty" ruoka alkoi maistumaan liiankin hyvin ja syöminen lähti lapaisesta ainakin hetkeksi. Kaikki aiemmin "kielletty" oli hyvää ja niitä piti syödä todella usein jopa niin paljon, että se alkoi näkyä kropassa ja mielessä, eikä siis hyvällä tavalla. Tottahan se on, jos itseltä kieltää lempiherkun/ herkut kokonaan, niin sitä tekee mieli enemmän ja kohta ajatukset eivät muualla olekkaan. Offin edetessä oma peilikuva alkoi välillä epämielyttää sekä tuntui, että alkoi tulla pienoinen oravanpyörä. Kun peilikuva ei miellyttänyt, tuli syötyä siihen tunteeseen ja kas näin taas tunnesyömisen ja ahmimis syömisen oireet tulivat maton alta kehiin. Muistan päiviä kun ahmin ruokaa niin paljon, että illala vatsaan sattui ja ei ollut mukava olla. Päivän aikana saattoi mennä suklaata/ karrkia 300g, 1l jäätelöä, pullia yms.
Sain syömisen onneksi kuntoon fyysisellä tasolla offin lopulla, josta oli hyvä lähtee itse kisadieettiin. Huomasin tosin ensimmäisen kuukauden jälkeen, että kisadieettiin en ollutkaan valmis henkisesti. En kerennyt tehdä ajatustöitä vielä tarpeeksi syömisen suhteen ja mikä siinä ollut vikana. Tuli taas mustavalkoinen ajattelutapa ja tuntui, että sortumisia tuli. Ei mitään radikaaleja mutta koin niistä huonoa omatuntoa ja siitä alkoi kehittyä taas oravanpyörä. Päätin lopulta itse, että kisapreppi loppuu ja aloitetaan offikausi/ kehityskausi. Tämä päätös siksi, sillä ison stressin ja elämäntilanteen myötä ei tuloksia tullut vaikka parhaansa yritti. Tuntui, että keho että mieli eivät olleet yhtään mukana kisaprepissä. Kisapreppi kun loppui niin sallin itselleni hetkeksi vaaka vapaata (söin ilman vaakaa) joka tarkoitti, että söin oman tuntemuksen mukaan. Ajattelin tämän olevan hyvä ratkaisu kaiken stressin ja muun ohella, jotta mieli saa levähtää. Herkkuja tosin upposi ja ei ollut sellainen kevyt freshi olo. Ja tuli myös tällöin sorruttua ahmimiseen sillä kisaprepin loppuminen harmitti kuitenkin niin paljon.
Otin itseäni niskasta kiinni ja myönsin itselleni ääneen missä menty vikaan. Muutin omia ajattelutapoja kokonaan. Ei enään "kaikki tai mitään" ajattelua enkä myöskään kiellä itseltäni mitään. Jos herkuttelen en piiskaa itseäni. Tätä ajattelutapaa työstin varmaan kuukauden (jopa kauemmin) ja jotenki koin ison muutoksen henkisesti. Kaikki ylinmääräinen stressi lähti pois. Kun aloin syömään taas siten, että se kehittää omia tavoitteita, niin olo alkoi olemaan freshi niin henkisesti kuin fyysisesti. Kroppa alkoi yhtäkkiä toimimaan. Ruokaa lisättiin ja kiloja senkun karisi kropasta pois. Nyt voin taas sanoa, että syöminen on terveellä pohjalla ja nautin myös arjessa pienistä herkkuhetkistä ilman huonoa omatuntoa. Mutta paljon on tämä nykytilanne vaatinut ajatustyötä ja analysointia.
Kuva: Pasi Reponen
Mitä tällä kirjoituksella haluan lopulta sanoa, niin ei kannata ajatella, että kieltää itseltään kaiken tai jotain. Tai alkaa överi herkkulakkoon tai noudattaa kitudieettiä. Sillä syöminen voi häiriintyä vaikka sitä ei heti uskoisi. Se voi olla todella pienestä kiinni tai lähteä aivan pienestä ja kasvaa todella suureksi asiaksi. Olen onnekas, että myönsin itselleni asian todella varhaisessa vaiheessa, että syöminen sekä siihen liittyvät ajattelutavat olivat häiriintynyt eivätkä normaaleja.
Sanotaanko näin, että jos et ole huippu- urheilija, niin kultainen keskitie on hyvä ajattelutapa. Syöminen ei ole pelkkää suorittamista vaan pitää olla hemmotteluhetkiä. Hyvä nyrkkisääntö onkin 80% terveellistä ja 20% sattumia (herkut). Ei kannata edes havitella mitään täydellistä syömistä, johon kuuluvat vain salaatit, kana, parsa ja riisi. Sillä sekin on sairaus jos havittelee syönnissä täydellisyyttä ja kaikki ns "epäterveellinen" on pahasta. Kyllä, myös huippu- urheilijatkin herkuttelevat, toki ei ehkä samalla mittakaavalla mitä hyvinvointi liikkujat (etenkin jos kisapreppi päällä) mutta se on aihe erikseen, josta kirjoitan oman postauksen myöhemmin. Jos kokee, että on ongelmia syömisen kanssa tai tunnistaa, että se on häiriintyvää tai alkaa olemaan sellaisia oireita, kannattaa sanoa itselle ääneen, että se on jo ongelma vaikka se tuntuisi hieman pahalta tai oudolta. Tämän jälkeen kannattaa puhua jollekin läheiselle asiasta. Se auttaa paljon ja voi jo tollaisenaan korjata asian melko hyvin ja hyvällä onnella jopa kokonaan.
Syö siten, miten koet itselle parhaimmaksi ja mistä tulee hyvä olo. Älä noudata mitään ruokavaliota joka ei oikeasti sovi sinulle. Liika stressi pois ruokailujen suhteen ja nauti elämästä!
Kuva: Pasi Reponen
Kävin oman syömisen kanssa hämärän rajamailla mutta onneksi nyt asiat paljon paremmin!
Herkullista viikonloppua ruudun toiselle puolen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti