MITEN MINUSTA TULI URHEILIJA?

Kuva: Juho Kesti 

Olen kuunnellut viime aikoina jonkun verran elämänkerta äänikirjoja. Niiden inspiroimana sain rohkeuden kertoa tarinani, siitä kuinka minusta tuli urheilija. Tapahtumat joita kerron ovat menneitä sekä historiaa. Joten toivomukseni on, että kukaan ei ala pitämään minua eri ihmisenä tai katsomaan minua eri tavalla kuin ennen. Olen aivan sama hömelö positiivinen tyyppi keneksi te ehkä minut jo tunnette. Tämä on itselleni ollut arka aihe, enkä ole uskaltanut aiemmin kertoa yhtä puolta elämästäni. Toki ei ole ollutkaan rohkeutta semmoiseen. Asiat täytyy ensin käsitellä päänsisällä, ennekuin niitä voi jakaa muille. Tämän postauksen kirjoittaminen oli jopa terapeuttista. Muutamaan otteeseen sydän jyskytti rinnassa voimakkaammin ja loppulauseita kirjottaessa taisi tää likka vähän herkistyäkkin. Tämä onkin hyvää harjoitusta kirjan kirjoittamista varten, sillä elämässä on niin paljon asioita, joita haluan kertoa kirjan muodossa kun olen siihen valmis.

Jokainen on varmasti joskus tehnyt elämässä ei niin järkeviä ratkaisuja. Olen itse omat polkuni kokenut. Tulen kirjoituksen pitämään suhteellisen yksinkertaisena enkä kerro kaikkea aivan yksityiskohtaisesti, sillä postauksesta tulisi aivan liian pitkä, eikä kukaan todellisuudessa jaksaisi tätä lukea.
VINKKI: Jos aloitat lukemaan tätä, kannattaa lukea postaus loppuun asti. 

En ollut ennen 18- vuotis synttäribileitä juonut alkoholia, sillä se ei minusta vain kuulunut alaikäisten elämään. Olen asiasta tänäkin päivänä samaa mieltä. En koskaan pyörinyt missään kotibileissä tai rymynyt kännissä kotiin. Vanhempani ovat niiltä tiimoin säästyneet yhdeltä vaivalta. Kaikki "teinikokeilut" alkoivat vasta 18 vuoden iässä. Hyvät ystäväni tietävät mitä tarkoitan teinikokeilulla. He ovat joutuneet niitä katsomaan ihan liikaa. Alkoholin käyttöön vaikutti suuresti lapsuus, jossa olen kokenut sellaisia asioita keiden kenekään ei tarvitsisi kokea. Pitkä koulukiusaaminen sekä alkava masennus ei auttanut asiaa ollenkaan. Perhana, se pää piti saada nollattua. Luulin, että se helpottaa ja helpottihan se. Yhdeksi illaksi. Mutta seuraavana päivänä olikin morkkis kun sain kuulla mitä sitä on tullut taas tehtyä.

Aina kun join, join kunnolla. En ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanoivat lähtevänsä parille. "Miksi lähteä parille kun voi juoda niin paljon, että vintti pimenee, ajattelin aina." Minusta ei vain ollut järkeä lähteä juomaan muutamaa alkoholijuomaa. Kun alettiin juomaan, silloin myös juotiin ja kunnolla.

Ystäväni olivat huolestuneita, sillä todella usein tuli biletettyä. Sain kuulla ystäviltä jopa saarnaa. Sain silloin todella paljon mietinnän aihetta. Oli pakko laittaa elämää tärkeysjärjestykseen. Halusinko saman tulevaisuuden mitä siskoni on saanut kokea? Siskoni käytti huumeita ja kuoli alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Kuolintapa oli todella järkyttävä, jota en halua tässä edes kertoa (haluan säästää teitä lukijoita), sillä se on aika raakaa. Kuitenkaan mistään henkimurhasta ei ollut kyse, jos joku jo sellaista ehti miettiä. Totesin heti, että en halua ainakaan samantyylistä kohtaloa mitä siskoni sai kokea. Toinen iso asia oli armeijan meno. Tiesin, että armeija kutsuisi muutaman kuukauden päästä. Jos oikeasti haluan armeijaan, ei voi olla niin huoletonta ja railakasta elämää.

Kuva: Juho Kesti

Päivä jolloin astuin palvelukseen oli todella jännittävä mutta samaan aikaan kuumottava. En tiennyt mitä armeijalta odottaa ja tulenko oikeasti viihtymään siellä. Veikkaan, että ilman armeijaa, en olisi tässä missä olen nyt. Se kasvatti minua ihmisenä todella paljon ja aloin tuolloin jo miettimään elämänarvoja hieman uusiksi. 

TJ 0! Sotilaspoliisi Alikersantti

Suoritin armeijan kunnialla loppuun ja minusta kuoriutui melkoinen liikkuja sinä aikana. Kävin salilla sekä lenkillä paljon. Kuntoni oli todella kova siihen aikaan ja pärjäsin kaikissa testeissä erinomaisesti. Viikonloppuvapailla alkoholi oli tosin melko kovassa roolissa vielä tuolloin. 

Armeijan loputtua liikunta hieman jäi, mutta innostuin siitä melko äkkiä uudestaan asuessaan uudessa kaupungissa. Koin, että halusin saada edellisestä kaupungista etäisyyttä, jotta vanhat houkutukset eivät vaan ottaisi valtaa minusta, koska halusin muuttua. Innostuin juoksusta enemmän ja juoksinkin vuonna 2015 puolimaratonin hyvään aikaan 1:56. Tuli muutto taas toiseen kaupunkiin eli Kajaaniin (missä asun tälläkin hetkellä) syksyllä 2015 ja aloin opiskelemaan liikuntaa. Pääsin heittämällä kouluun sisään ja Vierumäelle olisi ollut myös opiskelupaikka tarjolla (sama ala). Armeija oli tehnyt tehtävänsä. Huippukunto ja johtajan taidot olivat alkaneet tulemaan esille. Onneksi pääsin niitä hiomaan koulun penkille ja löytämään omaa juttua. Toki koulun ensimmäinen vuosi oli hakuammuntaa. Tuli taas runsas alkoholin käyttö kuvoihin eikä mikään hyvinvointi kiinnostanut välillä tippaakaan. Myös ikäviä asioita tapahtui tuolloin ja masennus sai taas valtansa niiden asioiden seurauksena. Kun toinen lukuvuosi alkoi tapasin ihmisen joka inspiroi minua suuresti hänen elämäntyylillään. Myös pari kaveria pyysivät minua salille silloin tällöin ja armeijan aikana tullut salikärpänen alkoi pikkuhiljaa ottaa tuulta alleen. 

Tein elämäntapamuutosta pikkuhiljaa. Ensin päänsisällä sitten vasta konkreettisia tekoja. Ensin keskityin treenipuoleen. Ensin kävin silloin salilla kun huvitti. Sitten halusin säännöllistää sen, että käyn pari kertaa viikkoon. Kohta kävin 3 krt/ vk. Sitten halusin miettiä ravintopuolta. Testasin pikkuhiljaa gluteenitonta ruokavaliota nykyisen miesystävän inspiroimana. Myös kasviksia aloin käyttämään enemmän. Voi että, miten se olo muuttui paljon paremmaksi. Ei enään turvotusta eikä väsymystä. Treenit kulkivat paremmin ja aivoissa tapahtui kirkastuminen. Ensin söin gluteenittomasti pari kertaa viikkoon, sitten joka toinen päivä ja kohta se oli päivittäistä. Kun tämä toteutui hyvin, aloin miettiä josko maidon voisi jättää pois. Korvasin maidon kaurajuomalla ja juustoja en syönyt yms. Vatsa parani sekä ihon kunto. Tämä kaikki oli niin huippua ja uutta. Kohta söinkin virallisesti gluteenittomasti ja melkein maidottomasti. Rahka oli ainoa maidollinen tuote mitä käytin. Aloin miettimään, "tämäkö on sitä hyvinvointia?" Jaksaa arjessa todella hyvin, treenit kulkevat, ajatus kirkas ja elämä hymyilee? Seuraavaksi aloin pohtimaan alkoholini käyttöä. Sitä upposi vielä joitakin määriä tuon elämäntavan muutoksen yhtydessä. Mutta nuoruusvuosina sitä oli kulunut jopa enemmän.  Kaikkea ei voi kerralla tehdä ja muuttaa. Pikkuhiljaa aloin vähentämään tietoisesti alkoholin käyttöä ja se tuntui parantavan entisestään elämänlaatua. Ei sekoiluja kännissä, ei rahanmenoa sekä ei morkkista seuraavana päivänä. Mutta haittapuolena tässä oli se, että sokeria alkoi kulumaan enemmän. Kun ei enään saanut nautintoa alkoholista, niin täyti saada jostain ja hyvä ratkaisu oli sokeri. Mielestäni se oli kuitenkin parempi paha. "Enemmän sokeria koneeseen mutta enpähän juo niin paljoa, ajattelin välillä." Tämän muutoksen aikana olin saanut paljon inspiraatiota koulusta sekä urheilijoilta keitä seurasin ja seuraan edelleen. Hankin valmentajan ja aloin elämään pikkuhiljaa urheilijan elämää. Ruokavalio, treeniohjelma ja tavoitteelliset treenit. Halusin myös yhdistää kaksi asiaa joissa olin hyvä, voimistelu ja kuntosali. Onneksi nämä kaksi asiaa saankin yhdistää lajissa "fitness".

Nykypäivänä pohjarunko on tukevalla maaperällä ison työn jälkeen. Työ on ollut monen vuoden projekti ja asiat ovat tapahtuneet pikkuhiljaa. Mutta täytyy sanoa, että ilman läheisiä tähän en olisi pystynyt. Nykypäivänä olen alkanut keskittymään huipulla olleisiin pikkuvuoriin kun pohja on kunnossa. Mm. kehonhuoltoon, mentaalipuoleen sekä vuorokausirytmiin ja kofeiinin käyttöön. Myös valkoinen sokeri on jäänyt vähälle käytölle ja alkoholia kuluu todella vähän. Juon keskimäärin noin 2-3 kertaa vuodessa ja suhteeni alkoholiin on terveellä pohjalla (vihdoin). Ei sitä koskaan tiedä jos minulta menee joku päivä korkki kiinni kokonaan. Näitä edellä mainittuja juttuja ei olisi voinut miettiä isomman ja rankimman muutoksen aikana. Ensin täytyy rakentaa pohja vahvalle maaperälle ja varmistaa, että se on vahva eikä horju vaikka välillä tulisi vastoinkäymisiä. Kun se on pysynyt vahvana hyvän tovin, voi keskittyä pieniin juttuihin. Ja ei, en ole kaikkea tehnyt kerralla, vaan yksi asia tai teema kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee. Vaikka nuorempana olen tiennyt miten pitäisi syödä ja liikkua, niin ei se minua pahimpina kausina kiinnostanut. Tärkeämpää oli saada nollata aivot kokonaan ja rellestää sen minkä ehti. Koen, että urheilijan arki nykypäivänä on pelastus. Ja on sellaista arkea mitä haluan elää ja mitä minun kuuluukin elää. 

Jos mennään pidemmälle suvussani, niin alkoholin kanssa on ollut ongelmia ja sitä kulunut melkoiset määrät. Ja kun se piru on nostanut sarvia tuli on ollut irti. Mutta suvussani on myös urheilijoita. Ukkini oli sm- tasolla soutaja sekä harrasti painonnostoa. Molemmista lajeista hän sai kantaa mitalleja kotiinsa. Olen saanut paljon inspiraatiota suvusta miksi kannattaa olla urheilija tai kova liikkuja. Itselläni on myös sellainen tunne, että haluan saavuttaa jotain mistä sukuni voisi olla ylpeä ja mistä minut muistettaisiin.

Kuva: Juho Kesti

Tänä päivänä olen todella onnellinen. Vaikka olen kokenut koulukiusaamisen, vanhempien eron, siskon kuoleman, nähnyt väkivaltaa, kokenut köyhyyttä, ollut masenutnut, sairastanut alkavaa syömishäiriötä, niin koen ne nykypäivänä pelkkänä vahvuutena. Miksi mainitsin edellä mainitut asiat, niillä on ollut merkitystä alkoholikäyttäytymisen kanssa, tai niin olen sitä päässäni käsitellyt kun olen pohtinut mistä kaikki johtunut. Usein sanotaan, että asiat juontaa juurtaan juurikin lapsuudesta. Toki vika on ollut myös minussa. En ole osannut hallita itseäni sekä kiusauksiin en ole osannut sanoa aina ei. Ilman rankkoja kokemuksia ja hölmöilyjä mitä olen tehnyt, en olisi sellainen ihminen mitä olen nyt. Iso apu tähän pisteeseen mihin olen päässyt, on ollut unelmointi. Olen nuoresta asti haaveillut/ unelmoinut, että olisin joku päivä urheilija ja kisaisin isoissa kisoissa oli laji mikä tahansa. Myös ympärillä olevat ihmiset, sekä oikeat ratkaisut ovat olleet iso tekijä. Haluni muuttua ihmisenä on ollut aito. En ole halunnut enään olla se, joka juo usein. Minussa on aina asunut urheilijan luonne ja olen kova tekemään töitä. Mutta se oli ajoittain todella piilossa. Muutoksen myötä olen saanut sen puolen esiin ja en voisi tekemästäni työstä olla onnellisempi. Ne fiilikset joita saan onnistuneen treenin päätteeksi tai onnistuessaan jossain missä en olisi koskaan uskonut onnistuvani, voittaa sata nolla humalatilan! Täytyy vielä kirjoituksen loppuun kiittää ystäviä, jotka ovat tukeneet mua. Sekä miesystävääni, joka sattui astumaan elämääni juuri oikeaan aikaan ja antamaan inspiraatiota muutokseen.  

-Senja