OMA KEHONKUVA

Tuntuu, että nykypäivänä ulkonäkö otetaan liian vakavasti. Tavoitellaan paljon asioita, jotka liittyvät ulkonäköön. Halutaan esim. isommat olkapäät, isommat pakarat tai todella timmi vatsa. Mielellään niin timmi, että vatsapalat näkyvät. Valitettavasti niitä vatsapaloja on vaikea saada (etenkin naisilla) näkyviin, ellei ole alhainen rasvaprosentti, joka taas ei ole luonnollista. Poikkeuksia toki on. Joillakin voi olla luonnostaan isot vatsapalat ja siksi ne erottuvat paremmin kuin toisilla. Itse kuulun siihen porukkaan, että evät erotu, ellei niitä jännitä (hyvä jos silloinkaan). Muuttuisiko elämä yhtään jos olisi timmimpi? Miten sinun elämä olisi erilaista jos olisit timmimpi? Itselläni elämä ei muuttuisi yhtään. Tekisin aivan samoja asioita kuin ennenkin. Todennäköisesti olisin onnettomampi jos jollain kitudieetillä pitäisi olla saadakseen timmimpi kroppa.

Entäs jos omat tavoitteet olisivat sellaisia, jotka eivät keskity kropan muokkaamiseen, vaan siihen mitä kaikkea sillä kropalla voisi tehdä, omiin taitoihin. Voisi pohtia mihin kaikkeen oma keho oikeasti pystyy, eikä keskity niinkään siihen miltä kroppa näyttää. Mietitiään treenaavaa ihmistä. Hän treenaa paljon mutta keskittyen omiin taitoihin. Harjoittelee sellaisia asioita mistä itselle tulee hyvä fiilis sekä tulee onnistumisen elämyksiä ja täten saa itsevarmuutta. Itsevarmuus itsessään näyttää jo todella hyvältä oli se kroppa millainen tahansa. Kun ei keskity pelkästään siihen miltä kroppa näyttää, vaan nimenomaan siihen mihin kaikkeen kroppa pystyy niin luulen, että silloin on onnellisempi. Treenin myötä kirsikkana kakun päällä tulee ulkoinen habitus, joka on vain plussaa. Mutta ei kuitenkaa pääasia. Toki jos joku tulee oikeasti todella onnelliseksi ulkonäkö edellä treenaamisesta niin silloin se on fine. Jokainenhan taplaa loppupeleissä täälä maanperallä omalla tyylillään, eikä ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa elää. 

Osa saattaa miettiä, että olenpas minä ristiriitainen ihminen kun kuitenkin urheilulajini on juuri sellainen missä arvostellaan mm. kroppaa. Pitää olla tietynlainen malli kropassa (x malli= leveä selkä ja kapea vyörätö). Kuitenkin tekeminen arjessani on sitä, että keskityn mihin kroppani pystyy, enkä siihen miltä kroppani näyttää. Treenaan salitreenejä valmentajan ohjeiden mukaisesti. Harrastan lisäksi tanssia ja telinevoimistelua, jotta saan kehoon erilaista liikettä sekä kehitettyä taito- osioita. Tiedän, että salitreenillä haluan kasvattaa taito- osiota ja minulla on salitreenin puolella tavoitteita, jotka eivät liity kropan ulkonäköön millään tavalla. Tiedän myös sen, kun treenaan saliohjelmien mukaan (jotka laadittu kuitenkin siten, että se kroppa muotoutuisi siihen x malliin) niin kroppa muuttuu siinä mukana. En vain ajattele sitä, vaan se on juurikin kirsikka kakun päällä. Itselläni hajoisi pää, jos kyttäisin koko ajan miltä kroppani näyttää. Mielummin teen harvemmin niinsanottuja kuntotsekkejä, että tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa kropan kanssa. Nekin kuntotsekin mieluiten valmentajan kanssa. Olen siis sitä mieltä, että fitnessurheilijat voivat treenata taito edellä eikä niinkään ulkonäkö edellä. Täytyy myös muistaa, se mitä kisalavoilla näkee (fitnesslavoilla) kisaajia, he ovat vieneet kropan äärimmilleen ja se tila missä ollaan kisatilanteessa kropan suhteen on luonnotonta. 

Kesä lähenee ja pitäs päästä kesäkuntoon! Saanko kysyä, mikä ihmeen kesäkunto? Mielestäni sana KESÄKUNTO on kulutettu loppuun ja on niin out nykypäivänä. Miksi pitää tavoiteilla jotain kesäkuntoa? Mielestäni ihmiset ovat kesäkunnossa koko ajan. Senkus kauniina kesäpäivänä ottaa bikinit kaapista, laittaa ne ylle ja menee rannalle. Lisäksi itsevarmuutta kehiin sekä hyvä ryhti: näin olet kesäkunnossa. Kyllä, hyvä ryhti on yksi keino saada kroppaan sekä olemukseen eloa. Itse henkilökohtaisesti en kiinnitä rannalla muihin ihmisiin huomiota ulkonäöllisin perustein. Veikkaan, että en ole ainoa. Ei ketään luultavasti kiinnosta miltä joku näyttää tai onko joku vähän muodokaampi tai ei niin muodokas. Mietitään jokin kaunis päivä rannalla ja olet (leikisti) ajatellut "hitsi mahani pömpötti silloin yksi päivä". Huomasiko kukaan, että sun maha pömpötti? Ei. Kiinnostaako todellisuudessa ketään, että sun maha "pömpötti"? Ei. Pömpöttikö oikeasti sun maha? Tuskin tai jos pömpötti, mitä väliä sillä on?

Kuuluisa sosiaalinen media. Oikea vihollinen sekä pahimmassa tapauksessa itsetunnon alistaja. Esimerkiksi ig:ssa näkee kauniita sekä hyvä kroppaisia naisia. Mutta oletko ajattellut sitä, että kuvan kuvakulmaa on mietitty tarkoin, kuvan ottamisen jälkeen kuvaa on muokattu (kuvia saatetaan muokata aika raadollisesti). Suurin osa sosiaalisessa mediassa haluaa näyttää ne parhaat puolensa. Harvemmin näkee niitä mahamakkaroita, vaikka ne ovat aivan luonnollinen ja normaali asia. Jos näet mielestäsi todella kauniin ja hyvä kroppaisen naisen, niin mieti vaihtaisitko elämää hänen kanssaan? Haluaisitko olla juuri hän, vai elätkö mielummin aivan omaa elämää ja rakastat sitä mitä sinulla on tällä hetkellä?

Minun elämänohje tähän aiheeseen liittyen on, että rakasta sun kehoa ja tutustu siihen. Elä keskity pelkästään miltä se näyttää vaan keskity mielummin siihen, mihin kaikkeen se pystyy. Tee asioita joista tulet onnelliseksi. Ja kehu kroppaa! Jos se ei koskaan saa kehuja, ei se halua niin aktiivisesti myöskään tehdä asioita. 

Me kaikki ollaan just hyviä tälläisinä kun olemme! 

-Senja