TOTUUS LÄHIMENNEISYYDESTÄ- MASENNUS

Koskaan en ole terapiaan hakeutunut, koska en ole kehdannut/ uskaltanut. Olen esittänyt vahvaa vaikka sisältä olen ollut todella heikko ja haavoittuvainen. Olen pitänyt terapiaan menemistä heikkouden merkkinä, mutta voi kuinka väärässä sitä nuorempana  onkaan ollut. Monelta olisin välttynyt jos olisin ollut siinä mielessä vahva ja hakeutunut terapiaan juttelemaan hyvinkin vaikeista aiheista, joista en ole pystnyt tänäkään päivänä puhumaan edes parhaimille ystäville/ ystävälle.

Masennusta voi olla mm. lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta. Itselläni se on ollut omasta mielestä keskivaikean tienuvilla. Mutta kukin lukija voi itse pohtia halutessaan millaista se on ollut. Tässä postauksessa kerron vain hyvin lyhyesti masennuksestani, miten se on alkanut ja kuinka se on vaikuttanut elämääni. 

Masennuin ensimmäistä kertaa ollessani noin 18-19 vuotias ja tuolloin opiskelin Iisalmessa ammattikoulussa. Se alkoi pikkuhiljaa salakavalasti. En edes heti hoksannut, että kyseessä oli masennusta. Masennuksen alettua kuvioihin tuli alkoholi, jota olin vältellyt aina sinne täysi- ikäisyyteen saakka. 
Opintojen ollessa loppusuoralla oli ajanjakso, jolloin en kyennyt menemään kouluun tai edes kaupungille. Olin vain kämpillä, nukuin, mietin "ei elämässä ole mitän järkeä" sekä välillä kävi itsemurha ajatukset mielessä. Ja sen seurauksena valmistuin myöhemmin kuin muut opiskelutoverit (jotka valmistuivat ajallaan). 

Alkholia kului melko reippaasti asuessani Savonlinnassa, jolloin ikää oli noin 19-20 vuotta. Tuona aikana tuli kuvioihin myös viiltelyt, jotka onneksi jäivät lyhyeen. Halusin sillä toiminnalla saada pahan henkisen olon pois edes hetkeksi ja ajatella fyysistä kipua. 
Muutto takaisin kotikunnille sekä vanhaan opiskelupaikkaani (iisalmeen) teki hetkellisesti todella hyvää ja masennus meni hetkeksi taka- alalle. Olin onnellinen, kun oli taas tutut kuviot, työ ja ystävät sekä perhe. Mutta hetkellisesti ajauduin puolivahingossa itselle ei ehkä niin optimaalisiin ystäväpiireihin (masennuksen vuoksi) ja tuli kokeiltua omia rajoja, mutta onneksi se loppui todella lyhyeen (maksimissaan kuukauteen tai pariin) sillä oli armeijaan lähtö 2014 vuoden tammikuussa. Olen siitä tänäkin päivänä niin kiitollinen, että armeijaan meno tuli juuri siihen elämän tilanteeseen. 

Kun kotiuduin armeijasta 2014 vuoden jouluna, muutin Kuopioon jossa masennusta ei oikeastaan ollut juuri lainkaan. Se johtui siitä, että olin huolehtevien ihmisten ympäröimänä (josta olen todella kiitollinen edelleen) sekä oli aivan mahtava työpaikka, johon ikävöin silloin tällöin. Sitten oli myös harrastus (juoksu) johon panostin ja juoksin puolimaratonin ekana opiskeluvuodetena (liikunnanohjaaja AMK) 2015. Tuolloin elämässä alkoholi oli pienessä roolissa.

Mutta kaikki ei sujunut kuten piti ensimmäisenä opiskeluvuotena Kajaanissa, ja olin masentunut loppu syksystä (2015) seuraavaan kevääseen saakka (2016). Elämä oli silloin todella sekavaa ja tapahtui ikäviä asioita ja oli ehdottomasti rankimpia vuosia koskaan. Turrutin pahan oloni taas alkoholiin. Kaikki opiskelijabileet piti koluta läpi ja joskus vklp juhlinta venyi vielä sunnuntaille. Siksipä sain kavereiden keskuudessa juhlian maineen, joka hieman harmitti, koska se ei ollut oikeaa minääni. Myös opinnot 2016 keväällä jäivät puoliksi tekemättä masennuksen vuoksi, koska ei kertakaikkiaan ollut jaksamisia ja vointia käydä opintoja normaalisti. Tästäkään en edes kehdannut mennä kenelekkään puhumaan vaan kun kysyttiin "kuinka voit" valehtelin aina, "että voin hyvin". 

Osasin esittää masennuksen ollessa pahimillaan muille todella iloista ja positiivista ihmistä vaikka sisältä olin aivan paskana. Senpä takia monet eivät ole tienneet masennuksestani. 

Masennuksen ohella olen kuitenkin ollut miltein aina työkuntoinen, eli jos olen lupautunut töihin, olen hoitanut ne aina kunnialla ja joskus se onkin vaatinut melkoista ponnistelua, että työt saan tehtyä huolella.

Kuinka ihmeessä masennusta on edes ilmaantunut? Olen tehnyt todella paljon ajatustyötä miksi masennus on välillä ottanut vallan ja mitkä asiat buustaa masennukseen. 

Työmyyrä olen ollut siitä asti kun siirryin ala- asteella neljännelle luokalle (joka kesä töissä ja opiskelujen ohessa aina töissä). Olen näin pitänyt itseäni kiireisenä, enkä ole päässyt ajatustasolla käsittelemään tapahtuneita asioita tai jotka ovat mieltä askarruttaneet. Ja kun ei käsittele asoita, silloin masennus todennäköisemmin ottaa vallan. 

Mutta pohja tälle kaikelle lähtee kuitenkin lapsuudesta/ nuoruudesta ja sieltä kumpuavista asioista, joita en ole koskaan käsitellyt itse tai puhunut jollekkin (siskon kuolema, vanhempien ero, koulukiusaaminen jne). Myös stressi ja itsensä ylikuormittaminen ovat edesauttaneet masennukseen. 

Tällä hetkellä masennusta minulla ei ole ollut sitten 2016 vuoden kesästä asti. Olen tavannut elämässä todella hienoja ihmisisä, jotka ovat tietämättään antaneet minulle inspiraatiota elämään. Myös opiskelupaikka on saanut minut tajuamaan mitä oikeasti haluan elämässä tehdä ja tulevaisuudessa. Tuli saliharrastus uudestaan sitten intti aikojen, aloin valmentamaan voimistelua, tein ruokavaliomuutoksen, jätin alkoholin minimiin, aloitin säbän peluun uudestaan sekä aloin haaveilla urheilijan elämästä joka ollut muutenkin ikuinen haaveeni. 

Nyt voin vihdoin sanoa, että olen se ihminen joka haluan olla ja joka olen aina ollutkin, mutta se on ollut tietyn väliajoin todella piilossa ja ehkä välillä käynyt nuuhkimassa ulkoilmaa. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ja minulla hyvä fiilis, että tuun tekemään vielä hienoja asioita elämässä ja urheilijan urasta tulee antoisa. 

Olen hetkittäin miettinyt, vaikka masennusta ei tällä hetkellä ole, että menisin juttelemaan muutaman kerran ammattilaiselle ja puhumaan kaikki asiat läpi. Sillä takaisin, että masennus ei pääsisi enään yllättämään tulevaisuudessa.  

-Senja 

ONKO DIETTAAMINEN TERVEELLISTÄ?

Kysymykseen voisin vastata yhdellä sanalla EI ja aiheesta ei tarvitse kirjoittaa enempää. Mutta se ei ole niin selkeää kuin sen luulisi olevan. 

Toki riippuu siitä kuinka kauan diettaa, millä tavalla ja onko tavoitepaino mihin pyrkii realistinen. Ensisijaisesti en kannusta ketään diettaamaan huvikseen (syyt: koska oon liian "lihava", haluan näyttää hyvältä tietyssä mekossa yms) koska rehellisesti sanoen siinä ei ole järkeä. Diettaaminen huvikseen, en näe sitä millään mittapuulla järkevänä. Esim. on haaveena dietata siten, että lähtee pari kiloa varresta niin ensinäkin näät kauheen vaivan ja elät kurinalaisesti ja kiellät kaiken itseltäsi, niin mun korvaan se kuulostaa jopa aika pöljältä. Koska hei, ei kaksi kiloa oikeesti näy vielä missään.. Ja yleensä jos dieetti on vahva, ja kilot karissut ja palaa ns entiseen, ne tulevat aika äkkiä takaisin. Toki jos välttämättä haluaa dietata ja päästä rantakuntoon, niin se kannattaa tehdä todella fiksusti ja vaikka pytää joku ammattilainen avuksi hommaan. 

Miksi ihmeessä se ei ole OIKEASTI järkevää?

Ensinäkin vastustuskyky laskee huomattavasti etenkin jos dieetti on kova. Vähän väliä ollaan kipeenä ja saa pelätä milloin seuraavan kerran tulee kipeeksi. No onhan niitä kaikenmaaillman vitamiineja keksitty jotka edesauttaa sitä, että ei sairastu niin usein tai lainkaan, mutta nehän maksaa aika paljon, ei ne ilmaisia ole. Että mielummin itse ainakin hankkisin kaikki ravintoaineet ruoasta (terveellisesti) kuin purkeista jotka maksavat useita euroja jopa kymppejä. Toisena on se, että kiellät itseltäsi kaiken, koska olet dieetillä niin eihän se oikeasti toimi lainkaan. Kun kiellät itseltäsi esim. suklaan, sulla tekee mieli laittaa sitä suklaata suuhun entistä enermmän, eikä sun päänuppi enää osaa muuta ajatella. Kolmantena on yksinkertaisesti se, että saatat olla aliravittuna kokoajan ja miinuskaloreilla, josta ei oikeasti ole mitään hyötyä kehon kannalta vaan päinvastoin, pelkkää haittaa. Jos treenaa kovaa samalla kun dieettaa, niin ei palaudu treeneistä niin hyvin kun kroppa on koko ajan aliravittu sekä olo saattaa olla jaksamaton sekä uuvelo kun ei saa energiaa tarpeeksi ruoasta, jolloin tavallinen arki saattaa kärsiä.

Muistan itse nuoruudessani, piti kokeilla ihme dieettejä. Sellaista jossa syödään mahdollisimman vähän mutta saa syyä mitä vaan ja sitten oli, että paljon salaattia mutta kaikki herkut oli ehdottomasti kielletty, tietyt lihat ja rasvaa ei saanu tulla ruoasta yhtään. Ei siis mitään järkee edellisissä, etenkin kun treenitunteja saattoi pärähtää päivän aikana jopa 4h. Mutta onneksi en dieettejä kauaa kestänyt sillä tajusin, että ei niissä ole järkeä, etenkin kun on kasvava nuori. Muuten olen koko nuoruuden syönyt isoja ruoka- annoksia ja minua sai aina odottaa ruokalassa kun söin niin paljon ja koko ruokatunnin käytin syömiseen! 

Itsehän olen tällä hetkellä dieetillä mutta en omasta tahdosta, vaan siksi koska lajini (vapaa ohjelma fitness) vaatii diettaamista tietyn väliajoin. Ollaan dieetillä ja dieetin jälkeen syödään taas enemmän, jotta keho jaksaa treenata paremmin ja syntyy päätä huimaavia tuloksia. Se on ihan oma maailmasa (fitness), ja siihen ei mielestäni kenenkään pitäisi rueta ilman AMMATTILAISTA (ellei itse ole amattilainen). Sillä lajina se ei ole kovinkaan terveellistä keholle. No aika harva URHEILULAJI on täysin terveellistä keholle, haha! Mutta lajini vaatii tiettyjä asioita etenkin jos haluaa pärjätä lavalla/ kisoissa. 

Mutta te lukijat jotka luette tätä ja mietitte, että voisi dietata, niin hei ei teidän tarvitse, eikä kannata! Se on turhaan itseään kiusaamista. Tärkeintä on lähinnä joka päiväiset valinnat. Riittävä kasvisten, marjojen ja hedelmien saanti päivittäin sekä hyvät proteiinin, hiilarin ja rasvan lähteet. Silloin tällöin herkuttelu on ihan fine ja oot hyvä just tuollaisena kun oot! 

-Senja 

OUDOT TAPANI SALILLA

Salilla tulee vietettyä melko paljon aikaa ja sielä keskityn omaan tekemiseen mietimättä mitä muut ajattelevat, joten ajattelin päräyttää tulille tapani salilla jotka ovat tulleet jäädäkseen! 

Pelko, että kenkäni varastetaan

Ensimmäisenä kun menen salille, en voi jättää missään nimessä kenkiä eteiseen (johon ne kuuluisi jättää) sillä pelkään, että minulla ei enää ole kenkiä laitettavaksi jalkaan kun salilta lähden pois. Onhan se nyt kauhee kulkea avoin jaloin lumessa, haha!


Tavaroiden outo piilotus

Pukuhuoneessa piilotan laukun ja muut tavarat visusti takin alle, jotta kukaan ei tavaroitani pölli.. ööö? 


Villasukilla treenaaminen
Jos kyseessä on treeni jossa ei tehdä jaloille mitään, treenaan AINA villasukat jalassa. Ah, mikä sen mukavampaa kun treenata kivat sukat jalassa, eipähän tule kylmä treenatessa! 

Kuvitelmat

Kuvittelen välillä, että kaikki luulevat minua huippu- urheilijaksi. Tällä kuvitelmalla saan jostain kumman syystä lisää buustia treeniin jos se meinaa olla hukassa.

Ohjelman katsominen herkeämättä

Minulla on mukana salilla paperiversiona päivän ohjelma, ja vaikka muistaisin montako toistoa pitää tehdä tai mikä liike on seuraavana, katson ohjelmaa koko ajan.. taukoamatta. 

Levoton sielu

Salilla olen hyvin levoton ja useimmiten sarjan jälkeen tepastelen epämääräisesti tai heiluttelen käsiä hassusti vaikka takana olisi reisiojennus sarja.


Sarjojen välissä puuhailu
Kun teen sarjaa tai toistoja teen ne 100% keskittymisellä mutta heti kuin sarja on ohi, räplään puhelinta tai alan miettimään ruoka- ostoksia tai tulevaa/ mennyttä päivää. 

Filosofointi
Monesti olen huomannut ajattelevani salilla, jonkun henkilön kohdalla millainen elämä hänellä mahtaa olla. Missä töissä, mitä touhuaa vapaa- ajalla, seurusteleeko, onko eläimiä jne.. Se on oikeasti aika hauskaa puuhaa sarjojen välissä jos tylsää meinaa olla, haha! 

Silmät kiinni treenaaminen
Silmät kiinni treenaaminen auttaa keskittymään paremmin ja saa paremman tuntuman kohde lihakseen. Välillä kuvittelen (etenkin selkä ja olkapää treenissä, että joku koskettaa minua treenattavaan lihakseen ja se kyllä auttaa! Treenaan miltein koko sarjan silmät kiinni kaunis virne naamallani. 


Jammaillu
Sarjojen välissä jos ja kun tulee hyvä biisi jammaillen sen tahtiin huoletta. 


Koko aikainen hörppiminen
Hörpin miltein koko ajan vettä tai malto/EAA juoma sekoitusta naamaan, vaikka ei ole edes tarvis joka sarjan jälkeen hörppiä. 

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja joulun odotusta!! 

FITNESS

Hellureiii! Tänään avaan teille hieman, miksi olen valinnut lajiksi vapaaohjelma fitneksen. Tulen kertomaan millaisesta lajista on kyse, mitä ominaisuuksia se vaatii, millainen on hyvä vapaaohjelma ja voiko kuka tahansa lähteä harrastamaan/ kisamaan kyseistä lajia. 

Olen harrastanut tavoitteellista salitreeniä noin 1,5 vuotta sekä ruokavalio mennyt samoihin aikoihin remonttiin. Olen tehnyt todella hyvää pohjatyötä ja siksi minulla on rohkeus lähteä haastamaan itseäni kyseisen lajin parissa. Arkeni on ollut melko kurinalaista eli olen treenannut säännöllisesti ja johdonmukaisesti sekä olen syönyt monipuolisesti sekä terveellisesti. En kuitenkaan voi sanoa vielä, että olen elänyt urheilijan elämää, vaan olen pohjustanut itseäni siihen, että minun on helpompi alkaa elämään niin sanottua urheilijan elämää. Todella vaikeaa olisi lähteä kisadieetille tai muuten noudattamaan tavoitteellista ja rankkaa treeniohjelmaa sekä tarkkaa ruokavaliota, jos aiemmin oisin vetänyt rasvamunkkeja ja suklaalevyn päivässä ja treenannut vain haukkaa salilla, haha! 

Olen myös huomannut opiskelun ohessa, että minulla on lahjoja voimistelun saralla ja osaan erinäisiä liikkeitä ja opin niitä nopeasti. Ja mikäs sen mukavampaa kuin yhdistää itselle kaksi todella tärkeää ja mielekästä asiaa: salitreeni ja voimistelu!

Minulla alkoi virallisesti nyt valmentajani kanssa matka kohti tavoitetta (kisalavoille meno) ja minulla pärähti 3 kk dieetti jakso käyntiin sekä aivan uusi treeniohjelma. Tulen kertomaan myöhemmin kun matka etenee omia fiiliksiä jne. Myös vapaaohjelma osuus lähti käyntiin parisen viikkoa sitten, jossa minulla on ammattitaitoinen ihminen auttamassa! 

Lyhyesti: mitä vapaaohjelma fitness on?

Vapaa ohjelma fitness koostuu kahdesta osiosta joista ensimmäinen on fysiikkakierros jossa arvotellaan ulkoista fysiikkaa ja millaiset lihakset ulkonäöllisesti on. Tärkeässä roolissa ovat olkapäät ja selkä. Toisena osiona on vapaaohjelma, jossa näytetään liikunnallisia taitoja vapaassa muodossa. Yleensä ohjelma on melko voimistelullinen tai/ ja tanssillinen. Tehdään esim. hienoja hyppyjä, punnerruksia, flikkeja, puolivoltteja, siltoja, spakaateja ja  kässäreitä. Ohjelmassa olisi hyvä näkyä räjähtävyyttä, voimaa, notkeutta, liikuvuutta ja taitoa. Vapaaohjelmassa arvioidaan musiikkia, esiintymistaitoa, esityksen tempoa, persoonnallisuutta ja yleensäkkin koko esityksen kokonaisuutta. Monipuolisuus on ohjelman valtti. Eli mahdollisimman monipuolisesti erilasia liikkeitä on hyvä olla. 

Mielestäni hyvä vapaaohjelma?

Hyvä ohjelma koostuu siten, että ohjelmassa on liikkeitä (esim. flikki, punnerrukset, kässäri, hypyt) ja koreografia liikkeitä, jotka ovat enemmän tanssillisia eikä ninkään hienoja temppuja. Hyvä olisi, että liikkeitä sekä koreografiaa on lattia, keski ja ylätasossa. Esim. tehdään lattiatasossa jokin koreografia hässäkkä, jonka jälkeen käydään keskitasossa tai hetkellisesti ylhäällä tekemässä liike, jonka jälkeen mennään lattia tasolle tekemään esim. punnerruksia, josta lähdetään takaisin ylös (kässärin kautta) tekemään hyppyjä. Hyvä ohjelma on myös sellainen, että sen pystyy suorittamaan yleisöystävällisesti. Eli ohjelman aikana otetaan reilusti katsekontaktia yleisöön ja tehdään selväksi esityksen aikana, että esitys on tehty juuri heille. Haasteena saattaa olla, että esitystä lähdetään liikaa suorittamaan koska siitä tehty liian haastava, jolloin se itse esiintyminen ja yleisön huomioiminen jää kokonaan pois. Ohjelmasta tekee hyvän myös persoonnallisuus. Omia persoonnallisia juttuja, joita ihan jokainen ei tee, ja antaa tuomareille ja yleisölle sellaisen "mitä ihmettä toi teki, olipa siisti" vaikutelman. Ja hyvässä ohjelmassa näkyy juuri ne räjhätävyys, notkeus jne. 

Laji on kylläkin hieman laskussa osallistujan määrän vuoksi. Osallistujia sm kisoihin ei siis ole jonoksi asti. Tämä johtuneen mielestäni siitä, että ei uskalleta lähteä haastamaan itseään. Laji toki vaatii liikunnallisia taitoja ja monia eri ominaisuuksia mitä edellä mainitsin. Mutta lajissa on menestyneitä joilla ei ole minkäänlaista voimistelu taustaa ja kaikki liikkeet on harjoiteltu aikuisiällä. Jos on liikkunut/ urheillut läpi elämän ja huomaa, että on taitoja tanssillisesti ja/ tai voimistellullisesti sekä tykkää salitreenaamisesta, on oikein oiva sauma lähteä kokeilemaan esim. vapaaohjelma fitness lajia. 

Mielestäni lajiin ei kuitenkaan kannata lähteä jos elämäntapana ei ole liikunta sekä terveellinen ruokavalio tai hyvää pohjatyötä tehtynä. Sillä ei riitä, että kilpa jaksolla tai deitti jaksolla syöt terveellisesti ja muuten syökin aivan miten sattuu. Vaan terveellinen elämäntapa pitää tulla selkärangasta. 

Laji onkin haastava siltä osin, että täytyy olla lihakset tietynlaiset ja sitten täytyy kaiken salitreenin päälle harjoitella vapaaohjelma osuutta jossa vaaditaan niin monia eri osa- alueita. Se onkin haastavempia lajeja monien lajien joukosta (minun mielipide). 

Mutta tykkään haasteista ja haluankin nähdä mihin pystyn kroppani suhteen sekä taitojeni suhteen ja siksi lähden kokeilemaan onko minusta mihinkään tämän lajin suhteen. Ja haaveena on, että kaikki onnistuu, ei tule loukkaantumisia yms ja pääsen vuoden päästä kisaamaan. Toki olisi hienoa pärjätä kisoissa, mutta ennekaikkea minulle tärkein on saada kisakokemusta. Ei pidä vaatia itseltä mahdottomia etenkään kun ihka ensimmäiset kisat tiedossa!

SALIBANDY VS VOIMISTELU

Siitä alkaa olemaan jo kuukausi kun tänne viimeksi höpötellyt teille.. hui miten kauan!
Mutta en yksinkertaisesti ole kerennyt kirjoittaa enkä myöskään halua tehdä hutaistuja postauksia, joissa ei ole päätä eikä häntää eikä myöskään ajatusta. 
Työt, koulu, valmennustyöt, salibandy, omat salitreenit, voimistelutreenit, opinnäytetyö ja kohta alkava valmennus vievät melko paljon aikaa arjesta tällä hetkellä sekä ajatusta. Mutta enpäs höpöttele kuulumsisia sen enempää, teen siitä aivan oman postuksen myöhemmin! Vaan sen sijaan lähdetään tämän päivän aiheeseen!

Haluan hieman pohtia seuraavanlaista: salibandy vastaan voimistelu. Pohdin OMASTA näkökulmasta mm. seuraavia asioita. Sopivatko lajit minulle? Ovatko lajit kehittäneet minua millään tavalla? Onko yleensäkkään haittaa harrastaa niin erilaisia lajeja samaan aikaan? Sekä kerron millaisia ominaisuuksia kyseiset lajit vaativat.

Pelaan tällä hetkellä salibandyä naisten akatemia joukkueessa Kajaanissa (Papas). Akatemiassa pelaaminen on tavoitteellista sekä tarkoituksenmukaista. Me ei mennä kentälle vaan pelailemaan ja lätkimään sitä reikäpalloa maaliin, haha!   
Entäs sitten voimistelu? Sitä en harrasta missään seurassa tällä hetkellä, mutta vuoden päästä pitäisi vapaa- ohjelma osuus olla esityskunnossa ja siinä tehdään voimistelullisia ja/ tai tanssillisia liikkeitä. Joten jonkun verran vapaa- ajasta teen erinnäisiä temppuja ja voimistelu juttuja. 

Lajin sopivuus minulle?
Itse koen, että molemmat lajit (salibandy sekä voimistelu) sopivat minulle kuin nenä päähän. Salibandyssä fysiikkaan tarvitaan mm. räjähtävyyttä, nopeutta, ketteryyttä, tasapainoa, ja koordinaatiota. Lisänä toki hyvä olla pelillistä älyä ja ennakointia. Voimistelussa fysiikkaan tarvitaan mm. räjähtävyyttä, voimaa, liikuvuutta, notkeutta ja tasapainoa. Edellä mainittujen lisäksi toki tarvitaan ilmaisutaitoa, persoonnallisuutta sekä liikkeiden yhditämisen taitoa. Eli aika paljon samoja ominaisuuksia molemmissa lajeissa on fysikkan osalta mitä olisi hyvä olla. Toki asiat ovat hieman eri mittakaavassa. Salibandyssa räjähtävyys tarkoittaa sitä että, pystyt peliasennosta (päkiöiltä) lähtemään täysillä/ räjähtävästi juoksemaan tietyn matkan. Kun taas voimistelussa räjähtävyys on enemmän sitä, että löytyy räjähtävyttä lihaksista tehdä korkeita hyppyjä tai monta hyppyä putkeen. Otetaan toinen esimerkki tasapaino. Salibandyssä tarvitaan tasapainoa siihen, että pystyt liikkumaan ketterästi esim. sivuttain, takaperin ja tekemään nopeita suunnanmuutoksia. Harvoin/ ei koskaan olla salibandyssa missään vaiheessa kahden jalan varassa yhtäaikaa (paitsi peliasennossa, silloinkin päkiöillä koko ajan pienessä liikkeessä). Voimistelussa taas tasapaino tarkoittaa sitä, että pystyy tekemään 360 asteen piruetin horjahtamatta tai haarataittohypyn ja alastulo on hallittu eikä kaatuilla/ horjahdella minne sattuu.

Itseltäni löytyy mm. nopeutta, räjähtävyyttä, tasapainoa, voimaa, liikkuvuutta ja notkeutta. Itse olen huomannut että kehitysideaa olisi ketteryydessä (tai niin itsestäni tuntuu, että sitä saisi olla enemmän salibandyä ajatellen). Ja notkeutta saisi olla enemmän voimistelua ajatellen. Olen yleensä sellainen ihminen, että helposti en ole tyytyväinen siihen mitä osaan tai olen oppinut, vaan aina löytyy keino tehdä jokin asia vielä paremmin tai kehittää jokin liike vaikeammaksi (painottuu ehkä enemmän voimisteluun). 

Ovatko lajit kehittäneet minua?
Salibandy on vaikeasti arvioitava laji onko kehitystä tapahtunut, sillä ei näe omaa toimintaa, ellei joku kuvaa sinua tai kerro mitä teet pelikentällä. Mutta ainakin fysiikaltani olen kehittynyt ja on minulla ehkä pieni kutina, että pelitaidotkin hieman kehittyneet.
Voimistelussa on taas helpompi ehkä seurata kehitystä sillä kuvaan aina treenejä, tai pieniä pätkiä ja katson ne samantien jotta pystyn heti korjaamaan virheet tai muistan seuraavalla treenikerralla tehdä liikkeen/ liikkeet oikein. Tässä alla pari kuvaa ennen ja jälkeen, kuinka kehitystä tullut silta asennossa joka vaatii notkeutta ja liikuvuutta. 

Ennen (30.12.2016)

Jälkeen (20.9.2017) Kuten kuvista jo huomaa, niin hartioissa saisi olla enemmän liikuvuutta.

Onko haittaa harrastaa niin erilaisia lajeja?
Minun kokemukseni perusteella ei ollenkaan, päiiiiinvastoin! Salibandyssä vaadittava fysiikka on kehittynyt ja olen treenannut alkuun salibandyyn vaadittavia ominaisuuksia. Ja samalla aivan kuin itsestään on myös voimisteluun vaadittava fysiikka kehittynyt. Mm. voiman ja räjähtävyyden osalta. Hypyt lentää korkeammalle kuin ennen ja tasapaino on kehittynyt. Minulle nämä molemmat lajit sopivat, että harrastan niitä yhtäaikaa. Mutta tässä nyt huomio, että jos salibandyä haluaa harrastaa todella korkealla tasolla sekä voimistelua, silloin jompikumpi jää vain harrastetasolle jota tehdään silloin kuin ehtii jos silloinkaan. Sen verran erilaiset lajit kyseessä, tai sitä meiltä minä olen. 

Minusta on suorastaan ihanaa kun saa harrastaa tai tehdä aivan kahta eri lajia. Elämä ei ole pelkkää voimistelua tai pelkkää salibandya. Se on samalla myös minulle hyvin terapeuttista. Minulla saattaisi tulla totaali kyllästyminen jos elämäni olisi pelkkää voimistelua. Valmennan voimistelua, harrastan voimistelua yyper tosissaan, eikä ois muuta ja taas toistenpäin. Näin minulla pysyy mielenkiinto molemmissa (salibandy, voimistelu) kun molempia ei ole liikaa vaan juuri sopivasti. Jos joku kysyisi kumman lajin valitsisit salibandyn vai voimistelun, niin en osaisi valita ollenkaan enkä ees haluaisi. Sillä molmepia haluan harrastaa niin kauan kuin paikat kestävät. Tiedän kuitenkin, että en tule kumpaakaan harrastamaan missään yyper korkealla tasolla (tai no eihän sitä koskaan voi tietää, haha!). Paitsi tietysti kisalavoille nousen vapari fitness kisoihin mutta siinä se ns. vapaa- ohjelma osuus ei vaadi mitään sm- tason voimistelu treeniä/ harrastamista.

Olen saanut kuulla, että olen lahjakas liikkuja, ja siksi näinkin eri lajien harrastaminen on mahdollista. Ehkä voin allekirjoittaa asian, mutta treenitunteja on myös todella paljon takana ja hyvää pohjatyötä on tehty tavoitteellisella saliharjoittelulla joka myös kuuluu minun harrastukseeni tällä hetkellä ja on aika oleellinen osa vapari fitnestä.

Ainut huono asia, kun treenaan salilla, niin minulla yläkroppa on välillä tosi jäykkä eikä liikuvuutta mahda löytyä liikaa, niin esim. normaali kässäri on aika haastaavaa minulle. Käsilläseisonassahan tarvitaan mm. hartioiden liikuvuutta. Eli hartioiden liikkuvuuus on se, mihin pitäisi santsata enemmän.

Mutta sinä, joka luet tätä ja mietit että, voisikohan harrastaa kahta aivan eri lajia tai ei osaa päättää kahden lajin väliltä niin harrasta molempia tai kannattaa ainakin kokeilla! Tässä tietenkin kannattaa muistaa ja pohtia millä tasolla harrastaa jotain lajia tai aikoo harrastaa. Joillakin se toimii ja joillain ei. Täytyy siis kuunnella omaa mieltä ja kehoa mitä se tuumailee!

-Senja

MITEN JA KUINKA USEIN TREENAAN?

Kesä- elokuu aikaväli meni aikalailla tankatessa sekä lihasmassaa kasvattaen. Puhdasta raudan nostamista tuli neljä kertaa, joskus viisi kertaa viikkoon. Salitreenin päälle tein vielä seuraavia; Sandbell toiminnallinen tunti kerran viikkoon, palauttavaa lenkkiä noin kerran viikossa sekä silloin tällöin voimistelutreeniä. Ruokaa tankkasin koneeseen hyviä määriä ja se onkin näkynyt tulosten nuosemisessa sekä lihasamassan kasvamisessa. Painoa onkin tullut lisää pari kiloa, joista noin alle puolet lihasta.

Tällä hetkellä olen aloittanut pikkuhiljaa omatoimista diettiä, eli ruokaa en syö niin suuria määriä, rasvan saantia olen hieman vähentänyt ja hiilari osuutta olen hieman nostanut kasvisten osalta. Proteinin saanti on pysynyt samana. Suurin ero kuitenkin  näkyy aamupalassa sekä iltapalassa. 

Rautaa nostan edelleen neljä kertaa joskus viisi kertaa viikkoon, voimistelutreeniä kerran viikkon (omana treeninä jonka olen vaikoinut treenisuunnitelmaan) ja salibandy treenit alkoivat hiljattain joita pärähtää kaksi kertaa viikkoon. Mielestäni tämä treenimäärä on vielä realistinen sekä toteutettavissa koulun ja töiden ohessa. Pyrin myös venyttelemään silloin kun muistan/ ehdin, jotta notkeus ja liikkuvuus eivät huonone vaan lähtisi paranemaan tulevaisuutta ajatellen. 

Tällä hetkellä hyödynnän koulun omaa salia, sillä se on todella edullinen ja sieltä löytyy kaikki tarvittava mitä tällä hetkellä treenini tarvitsevat (mm. vapaat painot). 

Seuraavaksi päräytän teille tulille viikon treenit liikkeineen, sarjoineen ja toistoineen! Jokainen viikko on erilainen ja pyrin tekemään eri liikkeitä kuin edelliskerralla mutta jaotus pysyy aikalailla samana (ainakin vielä ennen valmennuksen alkamista). 
Lämmittelyliikkeitä en ole tähän viikko- ohjelmaan laittanut.

Ma: PAKARAT

Takakyykky (80-85kg): 6 toistoa/ 5sarjaa, Aaskelkyykky tangolla (55kg): 7-10 toistoa per puoli/ 4 sarjaa, Askelkyykkyhypyt (16kg painolla) niin kauan kuin jaksaa/ 4 sarjaa, Bulgarialinen kyykky (16, 12 ja 8kg painoilla) jokaisella painolla alkaen 16kg toistoja 10 tai niin kauan kuin jaksaa per puoli, Reiden loitonnus (60kg): 8-10 toistoa/ 4 sarjaa ja Jalkaprässi (160kg): 7-8 toistoa/ 4 sarjaa. 

Ti: SELKÄ/ OJENTAJA 

Selkä: Kulmasoutu tangolla (50kg): 6-7 toistoa/ 5 sarjaa, Kulmasoutu alatalja (40kg): 7-8 toistoa/ 4 sarjaa, Ylätaljaveto niskan taakse (45-40kg, 35-30kg, 20kg): jokaisella kuormalla 6-7 toistoa alkaen 45-40kg/ 4 sarjaa, Ylätaljaveto maassa istuen (42kg): 7-10 toistoa/ 4 sarjaa, Yhden käden kulmasoutu käsipaino (9kg): 7-10 toistoa per puoli/ 4 sarjaa. 
Ojentaja: Ylätalja kepillä (17,5kg): 6-7 toistoa/ 4 sarjaa, ojentajadipit "dippitelineessä" (oma kehon paino): niin monta kuin jaksaa/ 4 sarjaa, ojentajadipit penkillä (oman kehon paino): niin monta kuin jaksaa/ 4 sarjaa, Ylätalja köysi (15kg):

6-7 toistoa/ 4 sarjaa. 

Ke: VOIMISTELUA

Mm. Käsilläseisonta, kyynärseisonta, erilaiset hypyt (mm spakaati), siltakaato ja liikkeiden yhdistelyä. 

To: SÄBÄTREENIT

Pe: JALAT/ RINTA

Jalat: Normi maastaveto (70kg): 5-6 toistoa/ 5 sarjaa, Sumo maastaveto (55kg): 6-7 tiostoa/ 5 sarjaa, Takakyykky (80kg): 6 toistoa/ 5 sarjaa. 
Rinta: Penkkipunnerrus (40-50kg): 6-8 toistoa/ 5 sarjaa, punnerruksia (oman kehon paino). 

La: LEPO

Su: HARTIA/ HAUKKA
Hartia: Pystypunnerrus smithissä (40-45kg): 6-7 toistoa/ 5 sarjaa, Pystypunnerrus käsipainoilla istualteen (yht 20kg): 8-10 toistoa/ 4 sarjaa, Yhden käden pystypunnerrus käsipianoilla (13,5kg): 5-7 toistoa/ 4 sarjaa, Tempaus yhdellä kuulalla (12kg): 8 toistoa/ 4 sarjaa. 
Haukka: Hauiskääntö (pikkutanko) leveällä otteella (21kg): niin monta kuin jaksaa/ 4 sarjaa, Hauiskääntö käsipainoilla (yht 20kg): 8-10 toistoa/ 4 sarjaa, Hauiskääntö alatalja (kahvalla) yksi käsi kerrallaan (7,5kg): 5-7 toistoa/ 4 sarjaa, Leuanvedot oman kehon paino: muutamia myötä sekä vasta otteella. 

Kuten aiemmin mainitsin, kesän treeneissä on ollut tavoite kasvattaa lihasmassaa. Vielä vähän aikaa pidän saman treeni tavoitteen, kunnes alan lisäämään treeniin myös lihaskestävyyttä. Eli toistomäärät kasvavat ja lisään treeniin pudotussarjoja sekä pakkotoistoja yms.

Oikein toiminnallista viikkoa kaikille, haha! :) 

- Senja 

KIUSAAMINEN, MITÄ SE VOI OLLA?

Ajattelin laittaa tulille erilaista aihetta vastapainoksi. Tänään ajattelin höpötellä kiusaamisesta. Aiheesta olen aiemmin kirjoittanut perehtyen kiusaamisen eri muotoihin ja kuinka sitä voisi ehkäistä. Postauksessa "osaamiseni lasten ja nuorten parissa" löytyy lisää! 

Mutta pidemmittä puheitta lähdetään itse asiaan.

Mistä kaikki alkoi? 
Koulukiusaaminen alkoi kun olin ensimmäisellä luokalla ja kesti ylä- asteen loppuun saakka. Välillä se toki rauhoittui ja oli ajanjaksoja jolloin ei kiusattu lainkaan. Ensimmäisiä kouluvuosia en muista tarkalleen kuinka kiusaamista tapahtui, mutta se oli enemmän sellaista, että en saa mennä leikkeihin mukaan, tönimistä, vaatteiden tahalleen sotkemista, ilkkumista tai haukkumista. 

1-2 luokka:
Kaksi vahvaa muistoa on 1-2 luokalta, joista kerron hieman enemmän. 
Vanhempani olivat ostaneet hienon pinkin/vaaleanpunaisen farkkupuvun ja halusin sen laittaa päälle kouluun. Jotkut kehuivat koulupäivän aikana pukua (lähinnä ystävät) ja osa pilkkasi asuani. Kun koulupäivä oli ohitse, kävelin sattumalta kuralammikon ohi, joka oli ilmestynyt päivän sateen jälkeen ja sattumalta kuralammikon vieressä oli ihmisiä. Osa sai ilmeisesti heidän mielestään loistavan idean ja läikyttivät kuraa (en muista enään tarkalleen miten), siten että sitä oli kauttaaltaan uudessa hienossa asussa. Farkkupukuni oli kurassa ja minua harmitti mennä sen näköisenä kotiin. Vanhemapni eivät sietäneet tekoa ja siitä keskusteltiin tapahtuneen jälkeen samalla viikolla ja saatiin asia sovittua. 

Toinen tapahtuma sattui myös ulkona, mutta välitunnilla. Välitunti alueella oli kovassa suosiossa sateenkaaren mutoinen kiipeilyteline joka oli suhteellisen korkea meille pienille lapsille ja jopa vaarallinen (kyseistä telinettä ei enää ollut kun kävin vanhalla koululla noin 3 kk sitten). Halusin mennä kiipeilemään ja minulle sanottiin, että en ole tervetullut kiipeilemään. Jääräpäänä ajattelin, että kaikki sinne saa mennä ketkä haluaa ja lähdin kapuamaan telinettä pitkin ylös, kunne minut tönäistiin korkeimmalta kohdalta alas, sillä olin mennyt kiipeilemään kiellosta huolimatta. Kaaduin pienen matkan ja muistan kuinka kauhea kipu viilsi mm. nivusten läheisyyteen. Menetin myös tajuntani muutamiksi sekunneiksi, enkä pystynyt liikkumaan pieneen hetkeen ollenkaan. Moni taisi nähdä tilanteen (en ole toki varma, enkä myöskääm muista) mutta kukaan ei tullut kysymään kuinka voin, tai kävikö pahasti. Nousin hetken kuluttua itse ylös ja menin suoraan opettajan puheille paniikissa kivun määrästä. Kyseinen asia saatiin sovittua samana päivänä ja sopu syntyi. 

Kyseisellä koululla missä edelliset asiat tapahtuivat vietin 1-2 luokat sekä 3 luokkaa muutamia viikkoja. Syysloman jälkeen aloitin jo uudessa koulussa. Harmitti sillä tiesin, että en enää näkisi minun silloista parasta ystävääni enää kovin usein eikä hän olisi tuki ja turva niin usein. Mutta olin myös onnellinen, sillä ajattelin että nyt saan uuden tilaisuuden elämässä ja minua ei enää kiusattaisiin uudessa koulussa. Mutta kas kummaa väärässä olin..

3 luokka: 
Alkuun uudessa koulussa kaikki meni todella hyvin, kunnes alkoi kiusaaminen. Ei tosin niin pahana  mitä aiemmassa paikassa. Kiusaaminen ei ollut jatkuvaa vaan silloin tällöin ja kiusaaminen oli sanallista. Kävin tätä koulua aina sinne 6 luokan alkuun, kun taas tuli uuteen paikkaan muutto sekä uudet kuviot ja kaverit. Mitään selkeitä tapahtumia ei tule juuri nyt mieleen joten tämä kohta jää hyvin lyhyeksi. Olin myös itse villi lapsi kyseisenä aikana ja sekin saattoi vaikuttaa asioihin. 

6 luokka:
Kutosluokka meni oikeastaan erinomaisesti. Muistan että, minua ei kiusattu. Nuoruus vuosina 6 luokka oli milteinpä elämäni parasta aikaa. Paljon kavereita/ystäviä sekä paljon positiivisia kokemuksia. Valitettavasti missä kävin 6 luokan, ei ollut ylä- astetta ja se käytiin samalla paikkakunnalla missä vietin 3-6 luokat.

7-9 luokka:
En ehitnyt käydä ylä- astetta kuin ehkä noin. 1,5 v (sielä missä kävin 3, 4, 5 luokat kokonaan) kun tuli taas muutto uuteen paikkaan. Uusi koulu sekä ympäristö. Sielä kävin ylä- asteen loppuun, jonka jälkeen siirryin amiskaan. 

Pahinta kiusaaminen oli mielestäni 8-9 luokalla viimeisessä paikassa jossa kävin ylä- astetta. Sielä kiusaaminen oli ilkkumista sekä sanallista. Eli lyhyesti: henkistä kiusaamsita. Tuona aikana kun olin vielä nuori sitä vastaanotti asiat niin henkilökohtaisesti ja tuli epävarma olo itsestään. 

Muistan yhden tilanteen yleisurheilukisoista (olin silloin todella erinomainen liikunnassa/ urheilussa) ja lajina oli 800m juoksu. Tiesin, että olen mitallikamppailussa mutta vastassani oli yksi kova vastus omalta luokalta. 

Juoksu alkoi ja ensimmäisen kierroksen hölkkäsin ja odottelin, että vika kierros alkaa jolloin voin iskeä ja ottaa käyttöön kaikki voimat joita olin säästellyt vikalle kierrokselle (ekan kierroksen jälkeen sijoitukseni oli viimeinen). Kun toinen kierros alkoi, aloin juosta niin täysillä kun jaksoin ja ohitin kaikki muut matkalla ennen viimeistä loppusuoraa (100m) paitsi tätä mun ns. pahaa vastusta. Kaikki kannusti hirmuisen lailla tätä toista kaveria eikä minua. Kun muutamaa metriä ennen maaliviivaa ohitin tämän kaverin, kaikki edelleen kannusti tätä vastusta ja kun tulin voittajana maaliin, porukka hiljeni pikkuhiljaa. Kukaan ei tullut siinä tilanteessa onnittelemaan suorituksestani muutakuin opettajat (tai en ainakaan muista että kukaan olisi tullut). Näin osasta, että heitä harmitti kun olin voittanut kisan. Tämä tapahtuma ei varmaan kuulosta ruudun toiselle puolelle miltään, mutta se tunne mitä tuosta tapahtuneesta tuli oli ikävää/ kurjaa. 

Ylä asteen lopulla kiusaaminen sai minut mm. ujoksi, vetäytyneeksi ja epävarmaksi. Oli päiviä jolloin en olisi halunnut mennä kouluun lainkaan sillä en tiennyt mitä tuleva päivä tuo tullessaan ja saanko haukkuja yms. Itsetunto romahti aikalailla ja tunsin välillä itseni paskaksi ihmiseksi ja että minä en ole mitään. Muistan, että juuri kukaan ei ollut minun puolellani, paitsi pari ystävääni. Ylä- asteella oli toki hyviä hetkiä ja omat silloiset kaverit/ ystävät olivat todella mukavia. 

Olin niin onnellinen kuin ylä- aste päättyi ja tulen aina muistamaan sen hetken kun saan päättötodituksen kouraan jolloin ajattelin, että "mulla alkaa tän jälkeen uus elämä". Minut myös palkittiin urheilukirjalla tuona päivänä (palkittiin ns lahjakkaimmat/ menestyineimmät liikkujat) ja kun nimeni sanottiin, muistan kuinka muutamien ilmeet olivat närkästyneitä/ pettyneitä (heitä varmaan harmitti kun minä sain sen kirjan eikä joku muu). Mutta silloin myös ajattelin, että "tyypit musta tulee vielä joskus jotain mistä tulette kuulemaan". Se oli nautinnollinen tilanne kun minä sain jotain koko koulun edessä mitä moni muu ei saanut. 

Mitä tapahtui kiusaamisen jälkeen? 
Kun pääsin ammattikouluun opiskelemaan kiusaaminen loppui kuin seinään. Minusta yhtäkkiä pidettiin ja sain paljon kavereita/ ystäviä. Ajattelin, että täälä on aikuismaisia ihmisiä ketkä ei harrasta kiusaamista. Sain pikkuhiljaa kadotetun itsetuntoni takaisin, mutta en koskaan saanut itsetuntoa täysin 100% takaisin.

Jälkikäteen on tullut anteeskipyyntöjä siitä, että olen tullut kiusatuksi ja olen antanut anteeksi ja tokaissut "ei se mitään". En jaksa vihoitella tai kantaa kaunaa menneistä, vaan katsoa mielummin tulevaan ja nähdä positiivia asioita elämässä! 

Mitäs nykypäivänä?
Sen tiiän, että kokemuksien myötä olen vahvempi ihminen sekä tiedän miltä kiusaaminen tuntuu. Tänäkin päivänä on vielä toki itsetunnon kanssa tekemistä (pienesti). Välillä saattaa tulla tilanteita, että itsetunto hieman horjuu.

Koulumaailmaan painottuen, jos joku päivä olen opettajana niin osaan/ uskallan puuttua kiusaamiseen rohkeasti ja pystyn asettamaan itseni kiusaajan kenkiin kun tiedän miltä se tuntuu. Siksi koen nykypäivänä kiusaamiseni tältä kantilta katsottuna enemmän rikkaana kokemuksena (jos niin voisi nyt sanoa). Kiusaamista en tule koskaan unohtamaan mutta en myöskään kanna kaunaa asiasta. Elämässä täytyy mennä eteenpäin ja keskittyä tulevaan eikä liikaa murehtia menneitä, vaikkain menneisyys meitä ihmsiä hieman muokkaakin. 

Tässä oli pintaraapaisu aiheesta. Jos aihe herätti jotain ajatuksia joita haluat jakaa, laita ihmeessä komenttia tulemaan kommenttikenttään! 

-Senja