Mutta en yksinkertaisesti ole kerennyt kirjoittaa enkä myöskään halua tehdä hutaistuja postauksia, joissa ei ole päätä eikä häntää eikä myöskään ajatusta.
Työt, koulu, valmennustyöt, salibandy, omat salitreenit, voimistelutreenit, opinnäytetyö ja kohta alkava valmennus vievät melko paljon aikaa arjesta tällä hetkellä sekä ajatusta. Mutta enpäs höpöttele kuulumsisia sen enempää, teen siitä aivan oman postuksen myöhemmin! Vaan sen sijaan lähdetään tämän päivän aiheeseen!
Haluan hieman pohtia seuraavanlaista: salibandy vastaan voimistelu. Pohdin OMASTA näkökulmasta mm. seuraavia asioita. Sopivatko lajit minulle? Ovatko lajit kehittäneet minua millään tavalla? Onko yleensäkkään haittaa harrastaa niin erilaisia lajeja samaan aikaan? Sekä kerron millaisia ominaisuuksia kyseiset lajit vaativat.
Pelaan tällä hetkellä salibandyä naisten akatemia joukkueessa Kajaanissa (Papas). Akatemiassa pelaaminen on tavoitteellista sekä tarkoituksenmukaista. Me ei mennä kentälle vaan pelailemaan ja lätkimään sitä reikäpalloa maaliin, haha!
Entäs sitten voimistelu? Sitä en harrasta missään seurassa tällä hetkellä, mutta vuoden päästä pitäisi vapaa- ohjelma osuus olla esityskunnossa ja siinä tehdään voimistelullisia ja/ tai tanssillisia liikkeitä. Joten jonkun verran vapaa- ajasta teen erinnäisiä temppuja ja voimistelu juttuja.
Itse koen, että molemmat lajit (salibandy sekä voimistelu) sopivat minulle kuin nenä päähän. Salibandyssä fysiikkaan tarvitaan mm. räjähtävyyttä, nopeutta, ketteryyttä, tasapainoa, ja koordinaatiota. Lisänä toki hyvä olla pelillistä älyä ja ennakointia. Voimistelussa fysiikkaan tarvitaan mm. räjähtävyyttä, voimaa, liikuvuutta, notkeutta ja tasapainoa. Edellä mainittujen lisäksi toki tarvitaan ilmaisutaitoa, persoonnallisuutta sekä liikkeiden yhditämisen taitoa. Eli aika paljon samoja ominaisuuksia molemmissa lajeissa on fysikkan osalta mitä olisi hyvä olla. Toki asiat ovat hieman eri mittakaavassa. Salibandyssa räjähtävyys tarkoittaa sitä että, pystyt peliasennosta (päkiöiltä) lähtemään täysillä/ räjähtävästi juoksemaan tietyn matkan. Kun taas voimistelussa räjähtävyys on enemmän sitä, että löytyy räjähtävyttä lihaksista tehdä korkeita hyppyjä tai monta hyppyä putkeen. Otetaan toinen esimerkki tasapaino. Salibandyssä tarvitaan tasapainoa siihen, että pystyt liikkumaan ketterästi esim. sivuttain, takaperin ja tekemään nopeita suunnanmuutoksia. Harvoin/ ei koskaan olla salibandyssa missään vaiheessa kahden jalan varassa yhtäaikaa (paitsi peliasennossa, silloinkin päkiöillä koko ajan pienessä liikkeessä). Voimistelussa taas tasapaino tarkoittaa sitä, että pystyy tekemään 360 asteen piruetin horjahtamatta tai haarataittohypyn ja alastulo on hallittu eikä kaatuilla/ horjahdella minne sattuu.
Itseltäni löytyy mm. nopeutta, räjähtävyyttä, tasapainoa, voimaa, liikkuvuutta ja notkeutta. Itse olen huomannut että kehitysideaa olisi ketteryydessä (tai niin itsestäni tuntuu, että sitä saisi olla enemmän salibandyä ajatellen). Ja notkeutta saisi olla enemmän voimistelua ajatellen. Olen yleensä sellainen ihminen, että helposti en ole tyytyväinen siihen mitä osaan tai olen oppinut, vaan aina löytyy keino tehdä jokin asia vielä paremmin tai kehittää jokin liike vaikeammaksi (painottuu ehkä enemmän voimisteluun).
Ovatko lajit kehittäneet minua?
Salibandy on vaikeasti arvioitava laji onko kehitystä tapahtunut, sillä ei näe omaa toimintaa, ellei joku kuvaa sinua tai kerro mitä teet pelikentällä. Mutta ainakin fysiikaltani olen kehittynyt ja on minulla ehkä pieni kutina, että pelitaidotkin hieman kehittyneet.
Voimistelussa on taas helpompi ehkä seurata kehitystä sillä kuvaan aina treenejä, tai pieniä pätkiä ja katson ne samantien jotta pystyn heti korjaamaan virheet tai muistan seuraavalla treenikerralla tehdä liikkeen/ liikkeet oikein. Tässä alla pari kuvaa ennen ja jälkeen, kuinka kehitystä tullut silta asennossa joka vaatii notkeutta ja liikuvuutta.
Ennen (30.12.2016)
Jälkeen (20.9.2017) Kuten kuvista jo huomaa, niin hartioissa saisi olla enemmän liikuvuutta.
Onko haittaa harrastaa niin erilaisia lajeja?
Minun kokemukseni perusteella ei ollenkaan, päiiiiinvastoin! Salibandyssä vaadittava fysiikka on kehittynyt ja olen treenannut alkuun salibandyyn vaadittavia ominaisuuksia. Ja samalla aivan kuin itsestään on myös voimisteluun vaadittava fysiikka kehittynyt. Mm. voiman ja räjähtävyyden osalta. Hypyt lentää korkeammalle kuin ennen ja tasapaino on kehittynyt. Minulle nämä molemmat lajit sopivat, että harrastan niitä yhtäaikaa. Mutta tässä nyt huomio, että jos salibandyä haluaa harrastaa todella korkealla tasolla sekä voimistelua, silloin jompikumpi jää vain harrastetasolle jota tehdään silloin kuin ehtii jos silloinkaan. Sen verran erilaiset lajit kyseessä, tai sitä meiltä minä olen.
Minusta on suorastaan ihanaa kun saa harrastaa tai tehdä aivan kahta eri lajia. Elämä ei ole pelkkää voimistelua tai pelkkää salibandya. Se on samalla myös minulle hyvin terapeuttista. Minulla saattaisi tulla totaali kyllästyminen jos elämäni olisi pelkkää voimistelua. Valmennan voimistelua, harrastan voimistelua yyper tosissaan, eikä ois muuta ja taas toistenpäin. Näin minulla pysyy mielenkiinto molemmissa (salibandy, voimistelu) kun molempia ei ole liikaa vaan juuri sopivasti. Jos joku kysyisi kumman lajin valitsisit salibandyn vai voimistelun, niin en osaisi valita ollenkaan enkä ees haluaisi. Sillä molmepia haluan harrastaa niin kauan kuin paikat kestävät. Tiedän kuitenkin, että en tule kumpaakaan harrastamaan missään yyper korkealla tasolla (tai no eihän sitä koskaan voi tietää, haha!). Paitsi tietysti kisalavoille nousen vapari fitness kisoihin mutta siinä se ns. vapaa- ohjelma osuus ei vaadi mitään sm- tason voimistelu treeniä/ harrastamista.
Olen saanut kuulla, että olen lahjakas liikkuja, ja siksi näinkin eri lajien harrastaminen on mahdollista. Ehkä voin allekirjoittaa asian, mutta treenitunteja on myös todella paljon takana ja hyvää pohjatyötä on tehty tavoitteellisella saliharjoittelulla joka myös kuuluu minun harrastukseeni tällä hetkellä ja on aika oleellinen osa vapari fitnestä.
Ainut huono asia, kun treenaan salilla, niin minulla yläkroppa on välillä tosi jäykkä eikä liikuvuutta mahda löytyä liikaa, niin esim. normaali kässäri on aika haastaavaa minulle. Käsilläseisonassahan tarvitaan mm. hartioiden liikuvuutta. Eli hartioiden liikkuvuuus on se, mihin pitäisi santsata enemmän.
Mutta sinä, joka luet tätä ja mietit että, voisikohan harrastaa kahta aivan eri lajia tai ei osaa päättää kahden lajin väliltä niin harrasta molempia tai kannattaa ainakin kokeilla! Tässä tietenkin kannattaa muistaa ja pohtia millä tasolla harrastaa jotain lajia tai aikoo harrastaa. Joillakin se toimii ja joillain ei. Täytyy siis kuunnella omaa mieltä ja kehoa mitä se tuumailee!
-Senja
